Swiss Army Man (2016)

If my best friend hides his farts from me then else is he hiding from me, and why does that make me feel so alone?

Harry Pottereiden jälkeen olen joutunut pettymään Daniel Radcliffen elokuviin joka ikinen kerta. Syy ei ole tietenkään hänen sillä hänen tähdittämät elokuvat ovat olleet poikkeuksetta ohjaukseltaan sekä käsikirjoitukseltaan tylsiä ja mitään antamattomia. Viimeisimpänä esimerkkinä Victor Frankenstein (2015), joka oli mielestäni Radcliffen osalta todella hyvä, mutta elokuva itsessään oli yksi vuoden tylsimpiä tekeleitä. Swiss Army Man on kaikkia muuta kuin tylsä. 

Autiolle saarelle haaksirikkoutunut ja pahasti masentunut Hank (Paul Dano) löytää rannalta ruumiin (Daniel Radcliffe) jolla on uskomattomia kykyjä.  Yhdessä he lähtevät absurdille matkalle, jonka aikana molemmat oppivat toisiltaan elämästä ja ystävyydestä. 

Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olin jo valmiina lyttäämään tämän sillä elokuva alkoi hirveen pitkällä pieruvitsillä, joka oli hieman yliampuva enkä oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Jatkoin kuitenkin elokuvan katsomista ja hyvä, että jatkoin sillä elokuvan yliampuva koomisuus sekä tabujen rikkominen alkoi pikkuhiljaa olemaan ihan fine ja päästessä sen kanssa samalle sivulle oli elokuva yksi vuoden parhaimmista.

Tämä elokuva oli oma itsensä kaikkineen riskeineen ja se jos jokin on ihailtava piirre elokuvassa. Tämä ei ole blockbuster-elokuva eikä tämä ei varmasti kolahda ihan kaikille, mutta kehotan silti kaikkia katsomaan tämän. Me eletään aikakautta, jossa kaikki elokuvat uudelleen filmatisoidaan ja elokuva-sarjoja jatketaan väkisin. Niin moni elokuva tuntuu olevan massatutantoa sekä pelkästään rahan takia tehtynä eikä omalaatuisia elokuvia tunnu tulevan millään. Swiss Army Man rikkoo tämän kaavan.

Elokuvan pointtina on ystävyys, rakkaus ja asiat jotka me pidetään sisällä, vaikka meidän tekeekin mieli sanoa ne ja näiden tunteiden metaforana toimii pierut. Kyllä, se kuulostaa oudolta ja näyttääkin siltä, mutta se on tehty niin hyvin, että katsoja ymmärtää asian ja alkaa samaistua näihin hahmoihin. Elokuvan aikana oli niin monta tunteikasta ja varsin fiksuja dialogeja, että elokuvan absurtisuus jää tämän taakse. 

Daniel Radcliffen eli ruumis nimeltä Manny oli aivan loistava. En tiedä miten paljon puhuvan ruumiin esittämiseen tarvitaan taitoa, mutta tämä oli Radlciffen osaltakin aivan loistava. Hän sai tämän ruumiin elämään ja varsinkin kun Hank ja Manny kävivät keskusteluja niin Manny loisti niissä ihan täydellisesti. Paul Danon roolisuoritus oli myöskin loistava. Hän oli ottanut masentuneen ja itsetuhoisen kaverin roolin hyvin omakseen. 

Soundtrack oli myös aivan loistava sekä elokuvan visuaalinen puoli oli myöskin onnistunut. En oikeastaan löydä tästä elokuvasta mitään pahaa sanottavaa.

A


Viikon Top-5 (Ohjaajat)

Taas on kulunut aikaa viime kertaisesta postauksesta. Olen innostunut kirjoittamaan toista blogia, joka vie suurimman osan mielenkiinnostani blogimaailmaa kohtaan. Ei syytä kuitenkaan huoleen sillä aion jatkaa täälläkin kirjoittamista ja koitan skarpata parhaani mukaan!

Tämän viikkoisen aihe on aika kimurantti, sillä hyviä ohjaajia on paljon ja niiden vertaaminen on hirveän vaikeata. Tämä lista tulee olemaan minun suosikki ohjaajista eli en välitä tässä siitä kuka on oikeesti paras ohjaaja vaan vain ainoastaan siitä kenen elokuvat yksinkertaisesti kolahtavat minulle ja kenen elokuvia odotan eniten jne.

5. Quentin Tarantino (Pulp Fiction)

Täysin omalaatuinen kosketus elokuvamaailmaan. Tarantinon leffat tunnetaan räiskyvinä ja verisinä toimintaelokuvina, jossa kuitenkin on loistavat dialogit sekä tarinat. Itse pidän Tarantinon tekeleistä ja minulla on mielessä, että tekisin top-5 postauksen hänen elokuvistaan mikä varmaan kertoo jo jonkin verran siitä miten paljon arvostan häntä ja miten paljon pidän hänen elokuvistaan. 

4. Nicolas Winding Refn (Drive)

Jos Quentin Tarantinolla on omanlaisensa tatsi niin sitä on myös tälläkin herralla. Drive, Only God Forgives sekä Bronson ovat kaikki uniikkeja tapauksia elokivien suhteen ja sillä tavalla uniikkeja, että minä ainakin tykkään. Drive on ehdottomasti paras näistä ja se onkin yksi lempielokuvistani. Kyseisellä ohjaajalla on taiteellinen tatsi elokuvissaan ja ymmärrän kyllä jos hänen tuotoksistaan ei pidä sillä esim. Only God Forgives oli aluksi minun makuuni vähän liiankin erikoinen, mutta jo toisella kertaa aloin pitämään elokuvast. Odotankin nyt pääseväni näkemään hänen uusimman (The Neon Demon) elokuvan ja jännitän kovasti, että mihin suuntaan hänen elokuvansa menevät.  

3. Alejandro González Iñárritu (The Revenant)

Kahdesti peräkkäin vuoden parhaaksi ohjaajaksi valittu Alejandro González Iñárritu on varmaan tämän hetken kovin nimi tällä saralla. Mies antaa kaikkensa ja vaati myös todella paljon mikä tuli The Revenantin kuvauksissa ilmi todella näkyvästi sillä hän halusi kuvata elokuvan luonnon "armoillla". Jokainen kohtaus oli kuvattu luonnon valolla ja luonnon tuotteilla ja se vei aikaa, rahaa sekä koetteli varmastikin niin näyttelijöitä kuin myös kuvausryhmää. Birman sekä The Revenant ovat aivan loistavia, en malta odottaa näkeväni herran tulevia elokuvia.

2. Christopher Nolan (Inception)


Mies joka ei esittelyitä kaipaa. Mies joka toi Batman elokuvat uudelle tasolla ja samalla nosti sarjakuvista tehtyjen elokuvien tunnettavuutta sekä mainetta. Synkästä tyylistä tunnetuksi tullut ohjaaja on viime aikoina myös onnistunut elokuvissa Inception ja Interstellar. Ensimmäinen näistä pokkasi parhaan elokuvan palkinnon vuodelta 2009.  Innolla odotan hänen seuraavaa elokuvaa joka kantaa nimeä Dunkirk. 


1. Ethan Coen & Joel Coen (Menetetty maa)


Veljekset kuin ilvekset tai jotain sinnepäin. Näiden veljesten tuotanto on poikkeuksetta iskenyt minuun aina. Heidän Synkkä sekä välinpitämätön huumori on vain jotain niin täydellistä. Menetetty maa sekä Inside Llewyn Davis ovat molemmat minun lempi elokvia. Myös Kova kuin kivi, Hail Caesar!, Burn After Reading, A Serious Man ja itseasiassa lähes kaikki heidän ohjaamat elokuvat ovat katsomisen arvosia. Loistava parivaljakko 


Mitä mieltä olit listasta? Löytyisikö joku näistä sinun listaltasi vai olisiko listasi ihan erillainen?

Sing Street (2016)

No woman can truly love a man who listens to Phil Collins.


Kulunut kesä on ollut elokuvien osalta todella köyhä. Suurin osa suuren budjetin omaavista elokuvista ei vain onnistunut täyttämään siihen kohdistuneita odotuksia, vaikkakin kirjoitin varsin hyvään sävyyn Suicide Squasista niin syy siihen oli se, että monet olivat haukkuneet kyseisen elokuvan aivan täysin ja halusin kertoa siitä täten jotain hyvääkin. (Elokuvahan ei ollut missään nimessä täydellinen ja sisälsi paljon puutteita, mutta ei se ollut kuitenkaan huono.) Tällä hetkellä tulee mieleeni kaksi elokuvaa, jotka ovat kesän aikana onnistuneet vakuuttamaan minut (The Gonjuring 2 ja The Nice Guys) ja se on tosi vähän. Onneksi pienen luokan elokuvat yllättävät, joka kesä ja tämän kesän suurin yllättäjä on Sing Street.
John Carney on tunnettu elokuvista Once sekä Begin Again ja olen pitänyt molemmista. Kaikki nämä kolme ovat vahvasti musiikkipainotteisia elokuvia ja John Carney osaa selvästi tämän osa-alueen. Once on hieman hämärän peitossa sillä sen katsomisesta on kulunut hirveesti aikaa, mutta Begin Againin näin viime vuonna ja se oli hämmästyttävän hyvä. En osannut odottaa pitäväni siitä elokuvasta niin paljon ja niin kävi myös tämän elokuvan aikana.  
Sing Street kertoo nuoresta pojasta Conorista.  Hän käy elämässään pientä murrosaikaa. Vanhemmat riitelevät, uudessa koulussa häntä vaanii pahamaineinen kiusaaja sekä koulun rehtori, joka on ottanut Conorin silmätikukseen. Tämän lisäksi hän ihastuu koulun pihassa näkyvään tyttöön, joka on häntä selvästi vanhempi ja joka hakee mallin uraa. Conor päättää hurmata kyseisen tytön perustamalla bändin jonka musiikkivideoihin tyttö voisi tulla esiintymään. 

Toi voi kuulostaa aika kyseenalaiselta idealta, mutta uskokaa tai älkää se toimii niin hyvin kuin vain pystyi. Sing Street on elokuva, joka välittää murrosikäisen pojan tunteet ja tietämättömyyden loistavasti katsojalleen sillä osasin samaistua Conoriin lähes, joka hetkellä ja ymmärsin hänen tekemiset aivan täysin. Conor oli suorastaan täydellinen kuvaus nuoresta, joka hakee itseään. Hänen Bändinsä jäsenet olivat myös uskottavia ja varsin viihdyttäviä. Toiset heistä olivat hieman jämptejä kyläläisiä kuin taas toiset vähän laajanäköisempiä kaupunkilaisia. Yhdessä he muodostivat todella viihdyttävän kaveriporukan. 

Sing Street on myös romanttinen elokuva, joka varmasti ei tule yllätyksenä John Carneyn elokuvia katsoneille. Conor ja Raphina ovat "parina" myöskin uskottavvia ja kohtaavat monia mutkia matkan varrella. JA TIEDÄN! Sanon useasti tässä postauksen aikana "uskottava" sanaa, mutta se tämä elokuva vaan on niin uskottava ja todellisen tuntuinen. 

Elokuva on varsin hyvän mielen elokuva. Itse katsoin elokuvaa hymyssäsuin lähes koko sen ajan enkä maltannut lopettaa hymyilyä sen jälkeenkään. Pidin tunnelmasta, elokuvan musiikki oli tunnelmaltaan erittäin onnistunut ja Conorin kasvaminen ja bändin tyylin etsiminen olivat varsin kiinnostavaa katsottavaa. Conorin ja Ann:n tarina oli myös kiva ja toi elokuvan ja toi ihan omat seikkailut ylä-aste/amiksetn seikkailut mieleen. 

Isot peukutukset myös näyttelijävalinnoille sillä elokuvan päätähdet ovat todella tuntemattomia. Conorin näyttelijä Ferdia Wash-Peelo ei ole näytellyt yhdessäkään elokuvassa tai tv-sarjassa imdb:n mukaan ja Raphinan näyttelijä Lucy Boynton on myöskin todella tuntematon nimi.  

Kesän parhaita elokuvia ja varmasti yksi koko vuoden parhaimmista.

Arvio: A

Lyhyempiä arviota (Osa 1)

Olen katsonut aivan hirveesti elokuvia viime aikoina enkä ehdi millään kirjoittamaan jokaisesta omaa postausta, joten ajattelin tehdä tämmöisen postaus-sarjan, jossa käyn niitä vähän lyhyemmin ja jos joku näistä elokuvista kiinostaa jotakin lukijaa tavallista enemmän nii voi kommenteissa pyytää minua tekemään ihan kunnon arvostelenu kyseisestä elokuvast! Ainiin ja aloitan tämän postauksen myötä myös uuden arvosteluasteikon käyttämisen koska viiden tähden asteikko oli aivan liian kapeauloitteine. Halusin myös jotain omaperäistä tähän arvoisteluasteikkoon ja päädyinkin jenkeissä käyttämään A-F kirjain arvosteluun, jossa A on paras ja F huonoin. Mukana on myös plussat sekä miinukset, eli toisin sanoen A+ on korkein arvosana ja F- on alhaisin. 

The Nice Guys (Ohjannut Shane Black)

Tähän mennessä kuluneen vuoden paras elokuva. Tiesin jo katsoessani elokuvan traileria, että tulen pitämään tästä elokuvasta ja elokuvan nähneenä voin sanoa, että pidin tästä vielä enemmän kuin olisin osannut odottaa. Ryan Gosling sekä Russel Growe muodostivat loistavan parivaljakon, joka kantoi elokuvaa jo itsessään loistavasti. Gosling esittää elokuvassa yksityisetsivää, joka on aika paha tunari ja Growe on taas mies, joka tekee etsivä hommia laittomasti ilman ammattinimikettä, mutta on työssään aivan saakelin hyvä. Nämä kaksi yhdistävät voimansa yhden tapauksen takia ja tästä alkaa hulvattoman koominen matka. Tässä elokuvassa vain onnistui kaikki. Käsikirjoitus sekä ohjaus oli timanttisen hyvää ja vaikka tässä olikin semi kulunut idea ns "hyvän ja tunarin " kaksikon tekemisistä niin se oli tehty uudella ja varsin virkistävällä tavalla. Pari ylilyöntiä elokuvan aikana oli jossa olin hetkellisesti jopa myötähäpeän vallassa, mutta ne eivät vaikuttanut kokonaisuuteen niin pahasti, että elokuvakokemus olisi jotenkin pilaantunut. A- 

Demolition (Ohjannut Jean- Marc Vallée)

Henkilökohtaisesti odotin tätä elokuvaa todella paljon sillä idea vaikutti todella mielenkiintoiselta ja kaikki jotka ovat seuranneet blogiani vähän pidempään niin tietää, että Jake Gyllenhaal on yksi lempaareistani kun puhutaan näyttelijöistä. Elokuva kertoo siis miehestä, joka menettää vaimonsa autokolarissa, mutta vastoin kaikkia odotuksia hän ei tunne surua tai mitään vastaavaa jota kuuluisi tuntea. Minua kiehtoi elokuvan sanoma, mikä koskee meitäkin aikalailla sillä nykyään ihmiset eivät elä tätä hetkeä vaan ajattelevat koko ajan tulevaa ja mennyttä ja se miten elokuva toi sen valkokankaalle oli onnistunut. Jake Gyllenhaalin roolisuoritus oli moitteeton, mutta ei kuitenkaan yllä parhaimpaansa mitä Nightcrawel ja Southpaw nähtiin, mutta toisaalta tarina eikä henkilöhahmokaan antanut siihen samanlaista mahdollisuutta. Naomi Watts oli elokuvassa myöskin varsin moitteeton ja hänen sekä Gyllenhaalin kemia toimi todella hyvin. Naomi Watssin hahmon lasta esittänyt Judah Lewis oli myöskin ihan hyvä. Oikeeastaan kaikki näyttelijät hoitivat hommansa. En oikeastaan tiedä mistä se kiikasti, mutta en saanut tästä elokuvasta niin paljon irti kuin olisin halunnut. Ehkä odotukset olivat liian korkealla, mutta tämä oli kuitenkin varsin hyvä leffa ja suosittelen katsomaan! B

American Ultra (Ohjannut Nima Nourizadeh)

Oletko nähnyt Jason Bourne -elokiva? Tämä on aikalailla sen kaltainen, mutta Jasonin tilalla päähahmona toimii Jesse Eisenbergin esittämä pilvie poltteleva ja paniikkihäiriöstä kärsivä Mike Howell. Yllätyin siitä, että ylipäätänsä pidin tästä elokuvasta. Olin aivan varma, että tulen haukkumaan tämän lyttyyn, mutta noh onneksi näin päin. Mike Howell on siis ihmiskoe, joka on tehty mahdollisimman vaaralliseksi "tappokoneeksi" eli toisin sanoen hän on vaan pirun hyvä pistämään vastustajia maihin. Hän ei kuitenkaan itse tiedä tästä ennen kuin hänen puotiinsa hyökätään ja tämän seurauksena hän pistää tusinan verran palkkamurhaajia maihin. Elä katso tätä elokuvaa tosissasi vaan anna tälle mahdollisuus sillä jos et ota jokaiseen pieneen yksityiskohtaan kiinni niin voit oikeasti viihtyä tämän elokuvan parissa. Jesse Eisenberg oli loistava roolissaan, jopa Kristen Stewart oli tässä elokuvassa varsin kelvollinen ja ehkä parhaimmillaan. Heidän kemiansa toimi hyvin ja lähes kaikki hahmot toimi yllättävän hyvin ja ainut joka jäi häiritsemään elokuvan aikana oli myös Spider Man kolmosen aikana flopannut näyttelijä Topher Grace sillä hänestä ei vaan ole pahiksen rooliin ja se olikin tämän elokuvan isoin miinus. Muuten tarina oli puoleensa vetävä hauska ja äärimmilleen vedetty huumori/toiminta elokuva! B- 

Tämmöistä tällä kertaa. Mitäs mieltä olette näistä mini-arvosteluista ja uudesta arvoteluasteikosta? Jos jokin elokuva jäi mieleesi näistä ja haluaisit kokonaisen postauksen siitä niin laita kommenttiboksiin niin voin mahdollisesti tehdä sen!



48h lukumaratoni (Loppu)

Törmäsin Tarinoiden syvyydet blogia lukiessani tähän ideaan ja innostuin ajatuksesta heti! Olen ollut niiiin laiska kirjojen suhteen tämän kesän aikana, että oikein hävettää. Elokuvat ja tv-ohjelmat ovat ottaneet minusta tukevan yliotteen ja nyt siihen on reagoitava jotenkin. Mikä sen tehokkaampi tapa ottaa itsestään niskasta kiinni kuin kahden päivän maratoni.

Kirjoja joita luen ovat: 
Sunset Park - Paul Auster
Oman elämänsä sankari - John Irving
Sormusten ritarit - J.R.R. Tolkien
Dorian Grayn - Oscar Wilde

23:05 - aloitin maratonin

0:14 - olen lukenut  59 sivua kirjasta Sunset Park ja olen tällä hetkellä kirjan sivulla 200. Pitääpä todeta, ettei valitsemani kirjat taida olla ihan parhaita maratoonaamiseen, mutta näillä mennään. :D Nyt käyn unten maille, joten palataan huomenna tämän pariin! 

12:33 - Pari muuttujaa tuli vastaan ja joudun tekemään tänään pari hommaa, jotka vie aikaa. Toivon mukaan pääsen illempana takaisin kirjojen pariin.

19:18 - Sormusten ritarit on luettu. Sain kuin sainkin aikaa lukemiseen sillä minun piti matkustaa porukoiden luokse tekemään pari hommaa, mutta en tykkää lukea julkisilla paikoilla joten olin jo varma etten tulevan bussimatkan yhteydessä tule koskemaankaan kirjoihini, mutta toisin kävi. Luin kirjaa matkalla jonkin verran ja loput porukoilla. Itse kirjasta en pitänyt niin hirveästä ja annoin kolme tähteä goodreads sivustolla.

0:04 - Olen lukenut 60 sivua illan aikana. Viimeiset sata sivua enään jäljellä Sunset Parkissa.

1:26 - Paul Austerin Sunset Park on saatettu päätökseen. Kirja oli hyvä, mutta jostain kohdin myöskin todella uuvuttava. En suosittele maratonilukemiseksi. :D

15:29 - 116 sivua luettu Dorian Graysta. Suomennos ei mielestäni eroa kummoisesti siitä toisesta minkä aikoinaan luin.

18:00 - 20 sivua Steve Jobsia eteenpäin. Ei oikein ole tänäänkään lähtenyt niin kuin olisin toivonut. Voisin ottaa jonkun nopealukuisen nuortenkirjan tähän päätteeksi.

22:01 - i'm done. Dorian Gray on luettu! Olen lukenut nyt 816 sivua ja päätänkin maratonin tähän. Ei mikään ihmeellinen tulos ja olen 24 tunnin maratoneilla saanut lähes yhtä paljon luettua, mutta tämä on kuitenkin lähes enemmän kuin mitä olen lukenut koko kesän aikana, joten pitää olla aika tyytyväinen. :)

Tähän mennessä olen lukenut 816 sivua.

Mukaan pääsee vielä, joten jos innostut ajatuksesta niin liity ihmeessä mukaan!:)

Nerve (2016)

We dare you!
Minulla ei ollut aikomustakaan käydä katsomassa kyseistä elokuvaa, mutta kaverin pyynnöstä ja hetken mielijohteesta päädyin leffan pariin. Nerve on elokuva online pelistä, joka on kuin totuus tai tehtävä ilman totuutta. Pelissä voit valita oletko pelaaja vai katsoja. Katsojat haastavat pelaajia tekemään tehtäviä joista pelaaja saa rahaa suoritettua ne ja tehtävät totta kai vaikeutuvat mitä pidemmälle pelaaja etenee. Tarinan päähenkilöinä toimivat yleensä kaverinsa taustalla oleskeleva Vee (Emma Roberts) ja hänellä täysin tuntematon Ian (Dave Franco). He törmäävät pelin aikana toisiinsa ja pelin katsojat haastavat heidät olemaan keskenään tiimi. Heillä molemmilla on hauskaa kunnes peli näyttää vaarallisen puolensa.

Nerve oli yllättävän viihdyttävä elokuva. Emma Roberts ja Dave Franco toimivat päähenkilöinä hyvin. He olivat uskottavia rooleissaan, varsinkin Emma Roberts josta minulla on ollut ennen aika huono mielikuva onnistui vakuuttamaan minut. Hahmot itsessään eivät olleet mitenkään erityisen mielenkiintoisia ja taustatarinat olivat aika kliseisiä, mutta kun elokuvassa päästään pidemmälle niin hahmojen karisma sekä heidän olemus alkaa olemaan hyvällä mallilla ja he ovat oikeasti viihdyttäviä osissaan. 

Pidin siitä, että elokuva oli suurimmilta osilta todella nopea tempoinen. Tapahtumat menivät nopeasti, missään kohtaan ei jääty junnaamaan turhaan paikoilleen eikä mitään kohtausta venytetty turhaan. Elokuva olis myös visuaalisesti todella hyvän näköinen ja mikä siitä jäi mieleen eniten oli neon valot. Niitä oli kirjaimellisesti lähes joka kohtauksessa ja se toimi. Se voisi olla jonkun muun elokuvan yhteydessä ärsyttävä tekijä, mutta tän elokuvan aikana se toimi.

Sitten elokuvan huonoihin puoliin. Jos aiot katsoa ja varsinkin nauttia tästä elokuvasta niin sinun ei pitäisi tarttua yksityiskohtiin kovin hanakasti sillä jos rupeat miettimään elokuvaa yhtään syvällisemmin niin tulet varmasti löytämään juoni-aukkoja aikamoisen kasan. Itselleni suurin oli tämä itse peli, mutta en halua mennä siihen sen enempää sillä en halua spoilata mitään. Lyhyesti kuitenkin kun tarkasti ajattelee niin koko elokuvassa ei ole mitään järkeä ja jos se oikeasti tapahtuisi niin sitä ei tulisi tapahtumaan sillä, jonkun toimesta peli olisi suljettu jo ennen tämän tarinan alkua. 

Toinen asia, joka kiinnitti huomioni elokuvan aikana oli elokuvan taustamusiikki. Se ei ollut huono, mutta se oli liian tilaa ottava jos ymmärrätte mitä haen takaa. Jokaisen kohtauksen tunteet määrittyivät kyseisen kohtauksen musiikin mukaan ja se tapahtui aivan liian agressiivisesti sillä näyttelijöiden tunteiden näyttö jäi aika pahasti taka-alalle. Siinä mielestäni aliarvioitiin sekä katsojia, että näyttelijöitä.  Myös elokuvan loppu oli pienoinen let down, koska mielestäni niin monta asiaa jäi auki, joihin olisin kaivannut vastausta.

Nerve oli vauhdikas ja viihdyttävä elokuva, joka toimii hyvin jos et ota tarinaa liian vakavasti. 

Suicide Squad (2016)

We're bad guys, it's what we do.
Toivoin, että tämä elokuva onnistuisi, en vain siksi, että olin odottanut elokuvaa vaan myös siksi, että DC säilyttäisi elokuvien osalta kasvonsa sillä edellinen elokuva sukelsi niin pahasti ettei siitä pitäneet kriitikot, suurin osa katsojakunnasta ja mikä pahinta DC-sarjakuvien suurkuluttajat ja sitä maailmaa rakastavat intohimoiset fanit olivat sitä mieltä, että elokuva oli epäonnistunut lähes täydellisesti. Nyt olisi kasvojen pesu aika ja täytyy sanoa, että tällä kertaa olen eri mieltä kuin lähes järjestäen jokainen kriitikko sillä mielestäni Suicide Squad on varsin onnistunut tekele ja erittäin viihdyttävä sarjakuvapläjäys niin vanhoille faneille kuin myös uusille katsojille.

Suicide Squad on kuten sanoin DC-universumin uusin tulokas elokuvien saralta ja samalla varmasti vuoden markkinoiduin elokuva sillä elokuvaan on ollut todella vaikeata olla törmäämättä. Tuntuu, että joka ikinen kadunkulma ja nettisivusto ovat täynnä kyseisen elokuvan mainoksia, mutta ei siitä sen enempää. Lyhyesti kerrottuna tarina kertoo ryhmästä pahiksia jotka ovat yhdistetty suojelemaan ihmisiä seuraavalta supermanilta, jos hän sattuisi olemaankin tällä kertaa vihollinen eikä liittolainen. Jokaisella ryhmän henkilöllä on tietysti jonkinlainen kyky, jonka ansiosta he ovat edenneet jokainen omalla urallansa (kuka palkkamurhaajana ja kuka taas pankkiryöstäjänä) siihen pisteeseen, että heidän pysäyttämiseen on tarvittu jotain suurempaa voimaa kuin tavalliset poliisit.

Nämä kyseiset hahmot olivat loistavia! Will Smith tekee pitkästä aikaan loistavan esiintymisen. Deadshot (Will Smith) on yksi elokuvan parhaista puolista. Pallkamurhaajana toimiva satavarma tarkka-ampuja, joka osuu ampuessaan aina. Margot Robbie oli aivan fantastinen ja hän jos joku oli omaksunut roolinsa sillä hänen suorituksensa Harley Quinnina oli täydellinen.  Jopa Jai Courtney onnistui tässä elokuvassa. En olisi koskaan uskonut sillä en ole ennen nähnyt häneltä yhtään hyvää roolia ja nyt se oli just niin hyvä kuin Captain Bumerang voi olla. Diablo (Jay Hernandez) oli hahmona myös onnistunut sekä monien kriitikoiden lytistämä Joel Kinnaman esittämä Rick Flagg oli mielestäni erittäin onnistunut. En ymmärrä miksi hänen rooliaan ollaan kritisoitu. Lyhyesti voisin sanoa, että kaikki onnistuivat roolissaan. Ainoa pettymys hahmojen kohdalla oli Jokeri ja sekin oli vain siksi, että hän oli yllättävän pienessä roolissa eikä oikeastaan vaikuttanut elokuvan kulkuun millään tavalla.
Suicide Squadia on parjattu paljon sekavuudestaan, minkä ymmärrän sillä elokuvasta oli selvästi leikattu muutamasta kohdasta niin, että katsoja huomaa, että kyseisen kohtauksen olisi kuulunut olla pidempi, mutta syystä tai toisesta siitä oli otettu osa pois eikä tämä haittaa minua katsojana paljoa jos se olisi tehty siististi, mutta kun ei. Ne olivat aika räikeitä tässä elokuvassa. Tämä on kuitenkin vain yksi miinus, joka ei mielestäni pilaa elokuvaa. Itse tarinaa en taas pidä mitenkään erityisen sekavana. Itseasiassa olin aika yllättynyt siitä miten niin moni kriitikko oli sitä mieltä. Mielestäni tarina meni sutjakkaasti eteenpäin ilman mitään ihmeellistä häsellystä. Aluksi kerrotaan taustaa ja rakennetaan tulevaa, sitten pienien erimielisyyksien jälkeen ryhmä alkaa pitää yhtä ja sitten taistellaan pahista vastaan. Hyvin simppeli idea sekä toteutus.

Tarinan toinen miinus tulee pääpahiksesta. En tiedä onka pääpahiksen kertominen tässä tapauksessa, jopa spoileri, joten en kerro sitä. Sanon kuitenkin sen, että se on aika mitään sanomaton ja jossain kohtauksessa aika naurettava, mutta ei hyvällä tavalla. Tämäkään ei pilaa elokuvaa, sillä pahiksella on kuitenkin on kaikki mahdollisuudet tehdä todellista tuhoa ja uskon, että moni voi jopa pitää tästä. Minä en vaan tykännyt.

Suicide Squad on elokuva, joka elää loistavien hahmojensa kautta. Tarina on suht simppeli, mutta toimiva ja kokonaisuutena tämä oli onnistunut tekele.

Viikon top-5 (Viime vuoden parhaat elokuvat!)

Viime vuosi oli elokuvien osalta mielenkiintoista aikaa sillä teatteriin ilmestyi monien jo kertaalleen lopetettujen suosikki sarjojen, jatko-osia joita oltiin odotettu jo pitkään. Ensin ilmestyi Jurassic World, joka kohautti maailmaa myyntiennätyksillään ja sitten tulivat kuuden oscar voittaja Mad Max: Fury Road sekä kaikkien aikojen odotetuimmaksi elokuvaksi julistettu Star Wars: Episode VII. Näiden lisäksi myös Rocky Balboa palasi valkokankaalle varsin menestyksekkäästi. 

Viime vuonna tapahtui myös muutakin elokuvien osalta kuten esim. Alejandro G. Iñárritun ohjaaman elokuvan (The Revenant) ansiosta Leonardo DiCaprio voitti vihdoinkin vuoden miesnäyttelijätittelin ja täten sai ensimmäisen oscar pystinsä. Samaisesta elokuvasta Alejandro G. Iñárritu voitti vuoden ohjaajan palkinnon ja ihan ansaitusti. Quentin Tarantinon elokuvat saivat jatkoa tyypillisellä Tarantino elokuvalla, joka jakoi mielipiteitä aika laajasti. Itse olen Tarantinon elokuvien ystävä ja mielestäni tämä uusin tekele ei eroa mitenkään edellisistä tekeleistä ja on mielestäni varsin onnistunut tekele.  

Vuosi 2014 oli elokuvien osalta yksi parhaista pitkään aikaan, vaikken siltä vuodelta odottanutkaan mitään. 2015 vuodelta odotin taas hirveesti ja kun vuosi vaihtui tämän kuluvan vuoden puolelle niin olin vähän pettynyt, mutta nyt viime vuoden kaikki suurimmat ja mielenkiintoisimmat elokuvat nehneenä voisin todeta, että kaiken kaikkiaan mielestäni viime vuosi oli elokuvien osalta varsin onnistunut. 

5. The Revenant (Ohjannut sekä käsikirjoittanut Alejandro G. Iñárritu)

Elokuva, joka toi DiCapriolle vihdoinkin oscarin. The Revenant on ehkä parhaimman näköinen elokuva, jonka olen nähnyt. Joka ikinen kohtaus oli silmiä hiveltävää. Elokuva oli muiltakin osilta onnistunut. Näyttely oli loistavaa, tarina oli mielenkiintoinen jne.. elokuvan ainut miinus oli tarinan toistuvuus. DiCaprio vs. luontoa oli vähän liikaa ja sitä olisi voinut mielestäni hieman karsia, mutta silti aivan upea elokuva.

4. Sicario (Ohjannut Denis Villeneuve ja käsikirjoittanut Taylor Sheridan)

Sicario on erittäin realistisen oloinen ja erittäin synkkä elokuva meksikon huumekartellista. Tämä elokuva oli The Revenantin tapaan aivan älyttömän hyvän näköinen elokuva. Harmittaa etten nähnyt elokuvateatterissa. Emily Blunt oli fantastinen. Del Toro oli vähintään yhtä hyvä. Kaikki näyttelijät onnistuivat. Tarina oli synkkä, siinä oli koko ajan salailun makua, pieniä juonenkäänteitä tapahtui koko ajan ja elokuvan lopetus oli juuri sopiva elokuvalle.

3. Ex Machina (Ohjannut sekä käsikirjoittanut Alex Garland)

Ajattelitko, että Oscar Isaac oli loistava Star Warsissa? Niin minäkin kunnes näin tämän elokuvan ja tässä hän oli oikeasti loistava. Hän oli niin häiritsevän hyvä roolissaan, että huhhuh. Itse elokuva oli yhtiä parhaita scifi elokuvia mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Olen myös kuullut, että jotkut pitivät tätä hieman tylsänä ja ymmärrän sen kyllä sillä elokuvassa oli alkua lukuunottamatta vain kolme hahmoa joiden dialogeja saadaan kuunella aika paljon ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu. Itse kuitenkin pidin tätä todella kiehtovana ja mielenkiintoisena elokuva.

2. Steve Jobs (Ohjannut Danny Boyle ja käsikirjoittanut Aaron Sorkin)

Nämä kaksi viimeistä oli vaikea laittaa järjestykseen sillä pidin näitä molempia elokuvia täydellisenä. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että Steve Jobs oli vähemmän täydellinen ja täten se sai toisen sian tämän vuotisessa listauksessa. Olen tehnyt tästä jo postauksen, joten sen enempää en rupea tästä kirjoittamaan. Sanon vaan sen, että Alan Sorkinin käsikirjoituksista pitävät eivät taatusti tule pettymään.

1.Spotlight (Ohjannut sekä käsikirjoittanut John McCarthy)


Tositarinoihin perustuva, joka kertoo Bostinin lehdistön tekemästä jutusta, joka ravisteli katolilaista kirkkomaailmaa aivan perin pohjin. Katsoin vasta äskettäin ja en yhtään ihmettele miksi tämä sai vuoden elokuva oscarin. Tämä elokuva on niin hyvin näytelty, käsikirjoitettu ja ohjattu, että se saa tämän elokuvan näyttämään ihan dokumentilta ja hyvällä tavalla. Näyttelijät olivat sisäistäneet roolinsa äärettömän hyvin ja kun heitä katsoi niin samalla unohti, että he ovat näyttelijöitä. Se tuntui oikeasti niin todelta. En löydä mitään moittimisen arvoista. Kaikki oli vain niin täydellistä ja aihe oli juuri niin karmiva, että elokuvan kohtauksiin tuli pakosti reagoitua ja ajatella, että miten tämmöistä on oikeasti päässyt tapahtumaan.

Muita mainitsemisen arvoisia ehdokkaita: Star Wars: Episode VII - The Force Awekens (oli pitkään listalla, mutta vaikka olenkin suht kova star wars fani ja pidin tästä elokuvasta kovasti niin ei se silti mielestäni ihan kärki viisikkoon yllä), The Hateful Eight, Creed: The Legacy of Rocky, The Big Short, Yksin Marsissa, Southpaw, The Walk, Mad Max: Fury Road (Mad Max vaikutti elokuvateatterissa täydelliseltä taka-ajo toiminta elokuvalta, mutta kun se tuli netflixiin ja katsoin sen uudestaan ei se sykähdyttänytkään enään niin paljoa. hyvä elokuva siltikin), Bridge of Spies (erittäin hyvä elokuva, joka todistaa, että Spielberg osaa edelleenkin tehdä laatu elokuvia) & Mission Impossible: Rogue Nation

Siinä oli minun listani omasta mielestäni vuoden parhaista elokuvista. Puuttuiko joku mielestäsi? Olisitko itse laittanut elokuvat toiseen järjestykseen? vai olisiko listasi ollut ihan erinlainen?

The Visit (2015)

 So they are weird in the morning, but they're even weirder at night?
The Visit ei ollut viime vuoden odotetuin elokuva ja siitä on puhuttu aika vähän enkä yhtään ihmettele asiaa sillä viime vuosien kauhuelokuvat ovat olleet paria poikkeusta lukuun ottamatta aivan kamalaa kuraa. Elokuvan käsikirjoittaja sekä ohjaaja on monista hyvistä sekä menestyvistä elokuvista tuttu Manoj Nelliyattu Shyamalan (tunnetaan myös nimellä M. Night Shyamalan), mutta hänenkin viime aikaiset elokuvat (kuten mm. After Earth) eivät tuoneet uskoa ainakaan minun kohdallani tätä elokuvaa kohtaan. 

Voin heti alkuun todeta, että The Visit yllätti minut aivan täysin. Shyamalan oli päättänyt näemmä parin todella heikon elokuvan jälkeen, että hän ei lähde enään isoihin projekteihin vaan rupesi vetämään projektia, jolla ei ollut lainkaan rahoitusta sitä elokuvaa tehdessä vaan kuulin villiä huhua, että Shyamalan oli itse pistänyt omasta pussista elokuvaan ja sitä pitää arvostaa oli elokuva miten huono tahansa ja tässä tilanteessa vielä enemmän sillä The Visit ei ollut huono lainkaan. 

The Visit oli positiivinen yllätys, joka yllätti minut oikeasti aivan täysin. Odotin jotain perus kauhuelokuvaa, jonka perustana ovat säikytyskohdat ilman mitään järkevää taustatarinaa jne. mutta sainkin yhden vuosikymmenen parhaimman kauhuelokuvan. Tarina oli varsin vakuuttava ja uskottava ja elokuvan aikana se tulee aina vain uskottavammaksi kunnes lopussa kaikki vain loksahtaa kohdilleen. Keksin tarinasta vain yhden aukon, jota en nyt sano, koska spoilaisin koko elokuvan siinä, mutta sekin oli tavallaan aika pieni aukko jos siihen ei takerru. The Visit on myös elokuva, joka kannattaa katsoa ilman, että tietää mitään. Esim. älkää katsoko elokuvan traileria se sillä siitä voi kehkeytyä teille ihan vääränlainen kuva elokuvasta. Elokuvasta ei oikeastaan tarvitse tietää kuin sen, että tämä kertoo kahdesta lapsen lapsesta, jotka menevät äitinsä vanhempien luokse kylään ja siellä tapahtuu outoja asioita. That's it, mitään muuta ei tarvitse tietää. 

Tarinan lisäksi elokuva onnistui myös hahmoissa sekä varsinkin näyttelijävalinnoissa. Molemmat päähahmot ovat uskottavia 12-14 vuotiaita lapsia ja molempien näyttelijät onnistuivat loistavasti. Myös isovanhemmat olivat hyviä. Varsinkin se mummo oli erityisen hyvä. Muita hahmoja ei oikeastaan ollut kuin vain ohimennen, joten en ota niihin kantaa millään tavalla.

Asia mikä yllätti minut tässä kaikkien eniten oli elokuvan koomisuus sillä välillä elokuva tuntui yhtä paljon komedialta kuin kauhuelokuvalta ja nimen omaan hyvällä tavalla. Sisarruksista nuorempi eli Tyler päästi välillä niin hauskoja repliikkejä, että nauroin enemmän kuin keskiverto komedioiden aikana ja kyseinen hahmo myös räppää elokuvan aikana mikä voisi kuulostaa enemmän huonolta kuin hyvältä asialta, mutta uskokaa pois se oli loistava lisä elokuvaan. Elokuvan hauskuus oli yks suurimmista asoista miksi ylipäätään pidin tästä elokuvasta.

Lyhyesti sanottuna pidin elokuvasta yllättävän paljon. Se oli viihdyttävä monella tasolla ja se oli uskottava myös tarinanan osalta toisin kuin monet tämän genren edustajista. Pidin elokuvan tunnelmasta, näyttelijöistä ja lähes tulkoon kaikesta tässä elokuvassa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi ollut täydellinen. Suosittelen erityisesti kauhuelokuvien ystäville, mutta uskon että The Visit voisi viihdyttää muitakin ei niin kauhugenrenystäviä. 

Kesän kuulumiset

Tämä kesä on mennyt ihan mielettömän nopeasti enkä ole ehtinyt tekemään postauksia niin paljon kuin olisin halunnut. Viime aikoina olen saanut pikkaisen kiinni tästä blogielämästä ja täten saanut ulos jonkin verran postauksia, mutta keskeneräisinä on silti aikamoinen liuta postauksia. 

Sain vihdoinkin aloitettua tämän trilogian!
Olen ehtinyt lukemaan aika niukasti, mutta kuitenkin olen lukenut. Esim. sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa LoTR-trilogian ja se etenee tasasesti. Steve Jobsin elämänkerta on junnannut paikallaan jo jonkin aikaan, mutta se onkin semmoinen kirja, ettei pieni tauko ole haitaksi. Olen myös edennyt viimeinkin Olympoksen sankareiden viimeiseen kirjaan, mutta omaksi harmiksi en ole pitänyt siitä laisinkaan yhtä paljon kuin edellisistä osista. Tarinan kerrontaan valitut hahmot eivät ole oikein mieleisiäni. Viikon alussa aloitin myös lukemaan Dorian Grayn Muotokuvaa, jonka olen jo kertaalleen lukenutkin ja silloin se löysi tiensä ihan minun lempikirjojen joukkoon, joten kun löysin kyseisen kirjan hyvä kuntoisena kirpparilta alle eurolla oli minun pakko ostaa se. Kyseinen kappale on Kai Kailan suomentama ja se minkä itse luin oli Jaana Kapari-Jatan suomentama, joten jännä nähä onnistuuko Kain suomennos yhtä hyvin kuin Jaanan, sillä Jaanan suomennos oli ihan loistava.

Elokuvia ja sarjoja olenkin katsonut sitten aivan liika. Kesän aikana on sarjoina mennyt niin Game of Thronesin kuudes tuotantokausi (josta ehdinkin jo tekemään mielipidepostauksen), Uusi Sherlockin kaudet 1-2 (joista molemmista on tulossa omat postaukset), HBO:n uutuus Vinyl, Netflix sensaatio Bates Motel, Peaky Blinders, Suits ja Mr. Robot.  Koitan tehdä postauksen mahdollisimman monesta, mutta epäilen etten onnistu kaikista tekemään. Ajattelin myös, että jos tekisin tuommosen spoileri täytteisen mielipidepostauksen (kuten tein Game of Thronesista) Sherlockista. Sarjan päänäyttelijä Benedict Cumberbatch kun on lumonnut minut kuluvan kesän aikana sekä Sherlockina, että elokuvassa The Imitation Game Alan Turingina.

Benedict Cumberbatch elokuvassa The Imitation Game.

Elokuviakin olen katsonut aivan hirveeeeesti. Uutuuksista tein jo varsin kielteisen postauksen Batman vs Superman elokuvasta.  Muita uutuuksia joista olen tekemässä postausta ovat mm. Hail, Caesar!, Demolotion, Get a Job, Captain America: Civil War, 10 Coverfield Lane, Hush sekä The Fundamentals of Caring. Muita elokuvia joista teen postauksen ovat mm. The Imitation Game, Amerikan Psyko, John Wick, Room, Drive jne.. eli elokuvapostauksia tulee olemaan tulevaisuudessa paljon. 

  Tässä kaikki tällä kertaa, mites teidän kesänne on kulunut?

Game of Thrones: ajatuksia tuotantokauden finaalista.

Postaus sisältää spoilereita niin edellisistä kuin myös sarjan kuudennesta jaksosta.

Minun piti tehdä tämä heti kun olin nähnyt kyseisen jakson, mutta minulla on ollut viime aikoina semmoinen paha tapa, että alotan hirveästi kaikenlaisia postauksia, mutta jokainen niistä tahtoo jäädä keskeneräiseksi. Tälläkin hetkellä keskeneräisiä postauksia on vähän yli kaksikymmentä. Aion kyllä kirjoittaa ne jossain välissä (tai ainakin uskottelen itselleni niin) eli ehkä piakkoinkin saan aika nopealla tahdilla postauksia ulos. 

Game of Thrones on yksi kaikkien aikojen seuratuin tv-sarja sekä yksi suosikeistani fantasiasarjojen suhteen ja täten olinkin odottanut tätäkin kautta ihan vesikielellä. Viides kausi oli selvästi huonoin kausi ja se toi vähän kysymysmerkkejä tätäkin kautta ajatellen, mutta uskoin (tai ainakin halusin uskoa), että sarja saa oman tasonsa taas. 

Kuudes kausi ikävä kyllä oli loppua lukuunottamatta aikalailla samanlainen kuin viides kausi, mikä oli pienoinen pettymys. Tarkennan vielä ettei viides kausi ollut huono, ei missään nimessä se ei vaan ollut yhtä hyvä kuin neljä ensimmäistä kautta, joihin olin jo tottunut. Tiedän, että kausi täytyy rakentaa kohti sitä viimeistä jaksoa, mutta näillä kahdella viimeisellä kaudella kaikki muut paitsi kauden finaalit tai sitä edeltävät jaksot ovat olleet tavallaan tylsiä, niissä ei tapahdu tarpeeksi eikä niissä tule sen erikoisimmin käänteitä joihin oltiin totuttu ensimmäisen kauden ensimmäisestä jaksosta lähtien näkemään. 

Kuudennen kauden finaali oli kuin paluu arkeen tämän sarjan osalta sillä se oli juuri niin sekopäinen ja mitään säästelemätön kuin sarjalta voisi odottaa ja ai, että kuinka haltioissaan tästä olinkaan. Ei sillä ettei viidennen kauden päätös olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta siinä oli kuitenkin semmoisia tapahtumia, jotka pysty jättämään taakse olankohautuksella sillä ne oli joko kyseiselle sarjalle liian lällyjä tai sit ne oli vain niin ennalta-arvattavia tai vielä pahempaa ne oli aivan turhaan tehty. Turhalla tarkoitan esim. Jon Snown kuolemaa, koska noh kaikki varmaan tiedostivat sen että se tulee vielä takaisin. 

Ramsey Bolton sai sen minkä ansaitsikin. En tykännyt tästä kaverista koko sarjan aikana millään tavalla ja herran kiitos se kuoli. Se, että se kuoli ei ollut edes tarpeeksi vain se miten se kuoli oli paluu takaisin tän sarjan ytimeen. Sitä ennen ollut taistelu oli Jon Snown- sekä Boltonin miehistöjen välillä oli mun mielestä ehkä koko sarjan hienoin taistelu. Aluksi en tykännyt Jon Snowsta ollenkaan mutta nyt pikkuhiljaa alan kallistumaan hänen puolelleen ja ennen kaikke Starkin suvun puolelle sillä Arya Stark on heti Tyrionin jälkeen lempihahmoni koko sarjasta ja viihdoinkin hän päätti jättää sen "näkymättömyyden" tavoittelun ja päätti suunnata kotiin. 

Ainiin! "King of the North!" onkin Targaryen. 


Jännä nähdä selviääkö Jonille se, että Starkin lisäksi hän on myös Targaryenin sukua ja millä tavalla tämä vaikuttaa häneen. Itse ainakin yllätyin tästä. 


Cersei Lannister. Ei jumaliste mikä nainen. En ole tämänkään hahmon suurin fani, mutta se miten se hoiti uskonnolliset sekä Tyrellin suvun oli osoitus siitä, ettei hän kaihda mitään ja sen hetken ajan olin hänen beesissä ihan täysillä sillä jos joku risoi minua näiden kahden kauden aikana niin ne uskovaiset. Ne tuntuivat jotenkin hidastaneen sarjaa ja siinä ajassa eli kahden kauden aikana ei oikein tapahtunut Lannistereiden osalta/taholta niin paljon ja se oli minun mielestä pois sarjalta, joten iso plussa siitä. Kuten Mainitsinkin niin Tyrellin suku meni siinä samalla, mikä ei haitannut minua myös ollenkaan. Se miten kaikki tapahtui oli mielestäni hyvin tehty. Se miten ne lapset tappoi Grand Maester Pycellen ja siitä jatkunu kohtaus kohti kynttilää joka oli lähes loppuun palanut ja siitä syntynyt räjähdys jne. Kyllä, se iski ainakin minuun. Myös se, että Cersei on kuningatar tästä lähtien on jotain minkä uskon tuottavan hedelmää näin sarjaa ajatellen. Hieman mietityttää, että minkälaista draamaa syntyy Jamien ja Cersein välille, koska heidän lapsi (Thomas) teki itsarin Cersein johdosta niin voi olla, että Jamie saattaa nostaa jonkin sortin mellakan. Lähtökohtaisesti kuitenkin uskon, että he pitävät toisiensa puolia myös tulevaisuudessa. 

Daenerysin matka on oli koko kauden ajan ehkä tylsin asia koko sarjassa. Onneksi he saivat ne laivat itsellensä niin ensi kaudella voi odottaa se suuri sota ellei nyt käy niin, että he törmäävät kesken matkan Greyjoyn sisarrusten sedän laivueen kanssa sillä siitä mitä todennäköisesti seurais taistelu merellä ja me saatais odottaa taas vuoden pidempään sitä suurta taistelua. 

Mitäs muuta minulla olikaan.. Ainiin Branin taival oli mielenkiintoinen tämän kauden aikana. Varsinkin Hodorin loppukohtaus oli varsin mieleenpainuva. 

Olikohan siinä nyt kaikki. Todennäköisesti ei, mutta näillä ajatuksilla mennään nyt. Mitäs mieltä te olitte kauden huipentumasta, kuluneesta kaudesta tai ylipäätään tästä sarjasta?

Batman vs Superman: Dawn of Justice

Tämä arvostelu on pikemminkin pettyneen ihmisen tunteen purkaus, joka sisältää PALJON TODELLA ISOJA SPOILEREITA, joten jos et ole nähnyt elokuvaa etkä halua tietää mitään etukäteen niin nyt sinua on ainakin varoitettu!

Stay down! If I wanted it, you'd be dead already!

Tämä oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista. Itse odotin tätä todella paljon. Edellinen Batman-trilogia oli aivan loistava. Edellinen Superman elokuva oli hyvä. Kun nämä kaksi yhdistetään niin mikä voi mennä pieleen?

Ilmeisesti kaikki.

Ei nyt ihan kaikki oikeasti, mutta siltä se tuntui kun katsoin elokuvaa. Oikeasti elokuvassa oli hyvääkin ja voisinkin aloittaa siitä mikä elokuvassa oli hyvää. Ensinnäkin Ben Affleck oli Batminin roolissa oikeasti tosi hyvä (ei loistava, mutta oikeesti tosi hyvä). Affleck oli ottanut tämän Batmanin roolin omakseen. Hieman vanhemman Batmanin roolin, joka oli ns. elämän kasvattama, kyyninen eikä enään välittänyt oikein säännöistä enään. Toinen onnistunut asia oli se, että elokuva näytti hyvältä. Taistelukohtaukset kaikkineen oli oikeasti tosi hyvän näköisiä. Voisin myös sanoa ettei kukaan näyttelijöistä tehnyt mitään miksi elokuva olisi jotenkin menettänyt arvoaan päin vastoin mielestäni näyttelijät onnistuivat hyvin paitsi Jesse Eisenberg, jolla oli vähän omituinen lähestymistapa Lex Luthoriin sillä hahmo vaikutti välillä siltä, että se olisi ADHD potilas joka olisi ottanut liian paljon laittomia piristeitä. Sekin vielä meni ihan hyvin kunhan siihen totutteli, mutta sitten tullaan elokuvan huonoihin puoliin.


PLAAAH. En edes muista milloin olisin nähnyt näin sekavan, mutta samalla niin tylsän elokuvan. Alku joka kesti tässä tapauksessa tavallisen elokuvan ajan eli jotain puolitoista tuntia ja siinä jahkailtiin supermanin olemassa olosta ja kaikesta siitä oikeuskäynteineen jne. Alun olisi voinut helposti supistaa puoleen tuntiin ja laittaa vastaavasti jotain oikeasti fiksua ja tarinaa rakentavaa sen tunnin kohdalle, joka tässä valui ihan hukkaan. Katsoin tämän myöhäisiltana veljeni ja siskoni kanssa joista molemmat oikeasti nukahti ensimmäisen tunnin aikana. 

Tarina oli sekava.  Itseasiassa se oli yksi hitommoinen sotku, jossa ei oikein ollut järkeä ollenkaan. Batmanilla ja Supermanilla ei ollut missään välissä oikeasti mitään syytä tapella keskenään sen vaan piti tapahtua, koska elokuvan nimi oli Batman vs Superman. Elokuvan nimestä puheenollen niin Batman ja Superman taisteli viitisen minuuttia koko kolmetuntisen elokuvan aikana. Elokuva esitteli Justice leaguen hahmot niin kömpelösti ja yleisöä aliarvioiden, että oikein hävettää. Itseasiassa koko elokuva oli olemassa siksi, että se alustaisi tulevat Justice leaguen elokuvat  ja se munasi senkin aivan totaallisesti. Toisin sanoen elokuva panosti kaikkeen mahdolliseen paskaan jonkin verran, mutta ei yhteenkään tarpeeksi paljon. Tästä elokuvasta olisi voinut tulla vaikka kuinka hyvä, jos tämän tekijät olisivat ottaneet yhden selvän suunnan ja päättäneet mitä ne oikeasti haluavat tämän leffan olevan. Myös ennen elokuvaa ilmestynyt traileri oli hirveen iso miinus sillä periaatteessa se spoilasi lähes kaiken.

Elokuvan loppupuolella tapahtui jotain mitä en olisi uskonut tapahtuvan eli superman menettää henkensä. Se oli kohta, joka sai minut syttymään sillä se vaatii oikeasti munaa elokuvan tekijöiltä tapattaa tämä hahmo, mutta ei ne sitten pitäytynyt siinä päätöksessä edes elokuvan loppuun asti vaan se nousee tottakai kuolleista. Joo osasin odottaa ettei se kuole lopullisesti, mutta miksi edes sitten leikkiä tommoisten asioiden kanssa kun ei tuo tavallaan tuonut mitään antia elokuvalle. Kaikkineen hautajaisineen se vaan toi elokuvaan turhaan pituutta ja todisti myös sen ettei tekijöillä ollut tarpeeksi rohkeutta jättää asiaa epätietoisuuteen edes siihen asti, että seuraava elokuva tulisi.

Batman vs Superman: Dawn of Justice on surkein elokuva mitä olen nähnyt vähään aikaan.

Viikon top-5

Tällä viikolla pysytellään saman aiheen parissa kuin viime viikolla sillä erotuksella, että tällä viikolla käydään miesnäyttelijöiden top-5. Tämä oli aika hikinen homma, sillä ehdokkaita oli vaikka millä mitalla ja monta mielettömän hyvää näyttelijää jäi tälläkin kertaa pois. 

5. Michael Fassbender (Steve Jobs)

Michael Fassbender nousi suosikkieni joukkoon viime vuoden Steve Jobs elokuvan myötä sillä hänen suorituksensa Steve Jobsina oli yhtiä parhaita mitä olen ikinä nähnyt. Hänen roolisuorituksia kannattaa seurata myös elokuvissa Kunniattomat Paskiaiset sekä Shame. Muita tunnettuja rooleja hän on tehnyt esim. X-Men elokuvissa sekä Promatheus nimisessä sciifi elokuvassa.


4. Tom Hardy (Mad Max: Fury Road)

Mad Max, The Revenant, Inception, Warrioir, The Dark Knight Rises, Peaky Blinders, Legend jne. Tom Hardyn ura lähti Inceptionin jälkeen huimaan nousuun ja vain taivas näyttää olevan rajana tämän näyttelijän suhteen. Lähes kaikki elokuvavat johon hän on viime aikoina osallistunut ovat olleet menestyksiä. Hardyn pelkkä olemus ja karisma on jo sitä luokkaa, että monet muut jäävät pelkestään sen takia hänen rinnallaan kakkoseksi. Näyttelijää onkin jo ehdotettu kovasti uuden James Bondin rooliin. 


3. Leonardo DiCaprio (Inception)

Monien mielestä oman ikäpolvensa paras näyttelijä ja ehkä jopa yksi kaikken aikojen näyttelijöistä. Tälle väittämälle on vaikeata laittaa vastaan sillä DiCaprion elokuvat ovat lähes aina napakymppejä ja hänen roolinsa aina onnistuneita. DiCaprion kohdalla voi sanoa sen, että jos joku osaa valita oikeat elokuvat niin hän. Toisin kuin moni muu (esim. Johnny Depp) hän ei lähde jokaiseen projektiin mukaan vaan valitsee aina roolit, jolla olisi mahdollisuus menestyä ja onnistuu tässä harvinaisen hyvin. Tästä oivana osoituksena ovat mm.The Revenant, Inception, The Wolf of the Wall Street jne.. Jos lista käsittelisi parhaita näyttelijöitä (eikä minun lempinäyttelijöitä) niin Leo olisi ensimmäisenä.

2. Jake Gyllenhaal (Nightcrawel)

Gyllenhaal on ollut minun suosikkini siitä asti kuin muistan. Donnie Darko oli aikoinaan (ja on ehkä vieläkin) suosikkini ja katsoin sen varmaan kymmeniä kertoja. Gyllenhaalista voisi melkein sanoa samaa kuin DiCapriosta sillä hänen valitsemat elokuvat ja roolit ovat lähes poikkeuksetta hyviä antaa mahdollisuuden menestyä. Omasta mielestäni tällä hetkellä heti DiCaprion jälkeen toiseksi paras näyttelijä. Osaa eläytyä rooliin kuin rooliin ja antaa aina kaikkensa. Toivon mukaan hän lyö itsensä vielä paremmin läpi sillä hän jos joku ansaitsisi enemmän suosiota. Hänen elokuvista kannattaa katsoa semmoiset kuin Nightcrawel (ehdottomasti!), Donnie Darko (ehdottomasti!), Zodiac, Southpaw, Demolotion sekä Enemy.


1. Matthew McConaughey (Interstellar)

Matthew McConaugheylla on oma tapa näytellä ja se joko iskee ihan täysin tai sitten ei ja minä kuulun niihin jolle se iskee. True Detectiven ensimmäinen kausi on ehkä paras koskaan näkemäni tv-ohjelma ja siinä toisena päähahmon roolissa loistaa juurikin tämä kyseinen herra. Aivan älytön hahmo. Pidin hänen hahmostaan, joka solullani. Myös roolit Interstellarissa, Dallas Buyers Clubissa, The Lincoln Lawyerissa sekä Mudissa ovat todellakin näkemisen arvoisia.  Muutama huti on hänen urallaan sattanut, mutta näistä huolimatta pidän tästä näyttelijästä aivan suunnattomasti.

Keitäs teidän listaltanne löytyisi?

Jessica Jones (Kausi 1.)

Humanity sucks and they don't deserve saving
Jessica Jones. Alkoholisoitunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut valokuvaamaan pettäviä puolisoita kunnes menneisyyden haamut päättävät ilmestyä hänen elämäänsä ja tämän seurauksena hän ajautuu taisteluun mieliä hallitsevan pahiksen kanssa. Jessica Jones kuuluu marvellin tuotantoon sekä samaan maailmaan Avengers supersankarien kanssa. Sarja sijoittuu aikaan sen jälkeen kuin avaruusoliot ja supersankarit ottivat mittaa toisistaan ja kertoo vähän rivien välistä kuinka se vaikutti muiden kykyjä omistavien maailmaan näin katutasolta.

Itse pidän henkilökohtaisesti marvellin nykytuotannosta paljon. Iron Manista lähtien olen nähnyt kaikki marvellin elokuvat ja lähtökohtaisesti olen pitänyt kaikista niistä. Silti minulla riitti epäilyjä näiden sarjojen (Jessica Jones ja Daredevil) suhteen. Tämän sarjan suhteen minun suurimmat epäilyni kohdistuivat Krysten Ritteriin sillä en ollut hänen suurin faninsa. Olin nähnyt hänet sarjassa Asunto 23 ja en pitänyt siitä enkä sarjasta ollenkaan. Sarjan nähneenä voin kuitenkin huokaista ja todeta, että tällä hetkellä en osaisi kuvitella ketään muuta kuin Krysten Ritterin Jessica Jonesin rooliin, sillä hän onnistuu kympin arvoisest.  

Jessica Jones on supersankaritarina, mutta ei ihan sieltä ihan kliseisimmästä päästä ja jos oikein tarkkaan miettii niin itse pitäisin tätä enemmän dekkarina kuin supersankaritarinana. Sarjan aikana ei tapella avaruusolioita vastaan eikä pistetä rakennuksia maan tasalle vaan sarjan pahis tekee harmia ennemminkin henkisesti. Sen sijaan, että viimeisen päälle pumpatut steroidisankarit mittelisivät voimiaan niin tässä sarjassa taistellaan ennemminkin vahvojen mielten kautta ja on todettava, että sarjan luojat ovat onnistuneet tässä varsin vahvasti. Sarjan pääpahiksen roolia esittänyt (Harry Pottereistakin tuttu) David Tennant onnistuu roolissaan myöskin äärimmäisen hyvin ja näin luo sarjaan pahiksen, joka oikeasti pistää ihon kananlihalle.

Sarjasta löytyy kuitenkin myös heikot puolet kuten itseään toistava kerronta. Itseään toistavat jaksot alkavat puuduttamaan ja toisinaan sarjasta katoaa sen myötä mielekkyys. Tämä ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma sillä, vaikka sarja toistaakin itseään niin sarjan hahmot jaksavat kantaa mielenkiintoa niin, ettei sarja menetä kokonaan makuansa. Sarjan loppuhuipennus palkitsee myös katsojansa.

Lyhyesti sarja on kertoo vähän erinlaisen suersankaritarinan, joka on varsin mielenkiintoinen sekä viihdyttävä ja vaikka tarina toistaakin itseään aina ajoittain niin sitä kantaa vahvasti onnistuneet roolisuoritukset aina fantasitiseen finaaliin saakka.

Viikon top-5

Viime aikoina olen ollut aika paljon ajastani kaikkialla muualla paitsi kuin kotona ja tämän johdosta en ole kerennyt päivättää blogia ollenkaan. Onneksi aikatauluni hellittää nyt ja pääsen viettämään vapaa-aikaa ihan rauhassa, joten blogikin alkaa varmasti heräilemään!

Noniin itse asiaan kuitenkin. Tämän viikkoisen top-5 aihe on päivitetty versio lempinäyttelijöistäni (päivitetty sen takia, koska olen tehnyt tämän jo kertaalleen, mutta siitä on jo aikaa ja mielipiteeni ovat muuttuneet joksenkin siitä) ja tällä kertaa teen omat postaukset sekä nais-, että miesnäyttelijöistä ja kuten hyviin käytöstapoihin kuuluu niin naiset ensin. 

5. Kate Winslet (Titanic)

Kate Winslet tulee varmasti olemaan aina muistettu Titanicin takia, mutta hän on tehnyt muitakin elokuvia joista osa niistä ovat oikeasti hyviä ja varsinkin hänen roolisuorituksensa ovat aina olleet hyviä. Viime vuoden Steve Jobs elovuva oli tästä varsin hyvä osoitus ja siitä hän saikin ehdokkuuden noisivuosan palkinnon saajaksi. Myös elokuva tahraton mieli kannattaa ehdottomasti katsoa. Kate Winslet tähdittää myös varsin suosittua nuorten elokuvasarjaa, joka kantaa nimeä outolintu.



4. Scarlett Johanson (The Avengers)

Viime kerralla Scarlett Johanson oli listan ensimmäisenä, mutta ei tällä kertaa ja niin kuin viime kerrallakin niin myös tälläkin kertaa sanon tämän, että pidän lähtökohtaisesti näyttelijöistä, jotka osaa oikeasti näytellä, mutta niin kuin varmasti monilla muillakin niin hyvä ulkonäkö ei todellakaan ole pahitteeksi. Scarlett Johanson on lukeutuu tuohon kategoriaan. Toisaalta kaikki tällä listalla kuuluvat, mutta Scarlett ehkä eniten. Kuitenkin tämä nainen osaa myös näytellä ja varsinkin hänen seikkailunsa mustana leskenä marvel elokuvissa on aina nautittava kokemus. Myös Her, Don Jon, Hail Caesar! ja Chef kannattaa ehdottomasti katsoa.


3. Amy Adams (Man of Steel)

Amy Adams on monilahjakkuus, joka loistaa elokuvassa kuin elokuvassa. Tästä parhaat esimerkit ovat Man of Steel, American Huslte, Lumottu ja Taistelija, joissa hän esittää jokaisessa aivan erillaista hahmoa ja jokaisessa hän onnistuu loistavasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen kuin sai tietää, että Amy Adams oltiin kiinnitetty sarjaan nimeltä Sharp Objects. Olen lukenut kirjan, josta sarja juontaa juurensa ja voin todeta, ettei paljoa parempaa vaihtoehtoa sarjan päähenkilöksi voi löytää.




2. Emily Blunt (Sicario)

Olen aina pitänyt Emily Bluntin roolisuorituksista, mutta vasta viime vuosina olen todella ruvennut seuraamaan kyseistä näyttelijää suurennuslasin kanssa. Tämä johtunee siitä, etä kyseinen näyttelijä on alkanut ottamaan osaa enemmän semmoisista elokuvista joista itse pidän kuten mm. Sicario, Looper ja Edge of Tommorow. Varsinkin listan ensimmäinen Sicario oli todellinen helmi, joka mahtunee helposti viime vuoden top-5 suosikki elokuviini, sitten kuin jaksan semmoisen listan väkertää. Viiden vuoden kihlaus sekä Your Sister's Sister ovat myös katsomisen arvoisia elokuvia.


1. Rooney Mara (The Social Network)

Rooney Mara on lyönyt itsensä vasta viime aikoina itsensä todellisesti läpi ja itse huomasin tämän näyttelijän vasta viime vuonna. Olin nähnyt hänet jo vuosikymmenen alussa The Social Network elokuvassa, mutta hänellä oli niin pieni rooli elokuvassa ettei hän jäänyt mieleen sen pidemmäksi ajaksi. Viime vuosina hän on kuitenkin ollut monissa elokuvissa joista pidän ja ennen kaikkea olen pitänyt hänen roolisuorituksistaan poikkeuksetta. Kaikkien vakuuttunein olin roolisuorituksesta The Girl with Dragon Tattoo elokuvassa. Myös elokuvat Trash, Her ja Side Effects kuuluvat elokuviin jossa pidän hänen roolisuorituksista paljon. Viime vuoden suurimpina floppina pidetyn Pan elokuvan aikanakin pidin Maran roolisuorituksesta, vaikka loppuelokuvasta olikin aikamoista soopaa. Näyttelijätär oli myös viime kertaisen Oscar-gaalassa ehdokkaana vuoden nais-sivuosan palkinnon saajaksi elokuvasta Carol.

Ketä teidän listaltanne löysyisi? Tälläistä tällä kertaa, ensi viikolla palataan asiaan miesnäyttelijöiden muodossa.

Unpopular Bookish Opinions

Odotinkin, että milloin tämä haaste osuu kohdalleni ja eilen rosales (kirjamaailma-blogin pitäjä) haastoi minut tähän. Kiitti haasteesta!

Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.

2. Vastaa haasteen kysymyksiin.

3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.

4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

J.R.R. Tolkien - Hobitti. En voi sanoa etten pitänyt kirjasta laisinkaan, mutta en totisesti niin paljon kuin muut ovat tästä pitäneet. Kirja oli selvästi pettymys.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Pää lyö aivan tyhjää. Ömmn. Puoliksi Paha -trilogia Sally Greeniltä. Ainakin suomessa kirjasarja on saanut hirveästi negatiivista palautetta. Sarja ei ole mitenkään suosikkini tai mitään sinne päin, mutta pidän kyllä sarjasta.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Kysymyksistä ehkä pahin, sillä en kauheasti välitä näistä kolmiodraama jutuista, mutta vastaan Lily, Severus ja James. Tämä olisi tietenkin muuttanut tarinaa aika tavalla, mutta en nyt keksinyt sen parempaakaan vastausta.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Olen kaikki ruokainen kirjojen suhteen, joten en vastaa tähän ollenkaan.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Beatrice Prior. Aivan hirveen rasittava hahmo. Varsinkin sarjan toisen kirjan aikana.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Gayle Forman. Ainakin kirjaailijan ehkä tunnetuin kirja If i Stay oli aivan kammottavan tylsä.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Outolintu-trilogia. Pidin sarjan ensimmäisesta osasta, mutta toisen osan lukeminen oli työn ja tuskan takana. En edes pystynyt lukemaan kirjaa loppuun. Kuten sanoin niin jo kertaalleen niin kirjan päähenkilö oli mielestäni aivan liian rasittava enkä täten ole kiinostunut jatkamaan tätä sarjaa-

8. Kirja, joka on mielestäsi huononpi kuin siitä tehty elokuva.

Fight Club. Kirjana, että elokuvan aivan loistava, mutta jos niitä pitäisi verrata toisiinsa niin sanoisin, että elokuva on parempi. 

Noniin, sain vastattua ainakin suurimpaan osaan :D 

Haastan seuraavaksi: Kirsin (Cats, Books & Me),  Celestinen (Lasisipulissa) sekä Niinan (Ikuinen lukutoukka). Toivon mukaan, ette ole jo saaneet haastetta. 

Viikon top-5

Top-5 tv-sarjat, jotka ansaitsisivat (tai vaihtoehtoisesti olisivat ansainneet) mielestäni enemmän huomiota.
Simpsonit tuskin tarvitsevat enempää huomiota.

5.Donnelyn mafiaveljet (The Black Donnellys 2007). 
Sarja seuraa neljää amerikkalaisirlantilaista Donnelyn veljeksen elämää, joka on jo sarjan nimestä päätellen aika rikollistäytteistä.  En ole pitkään aikaan katsonut näitä. Itseasiassa olen nähnyt tämän sarjan vain kerran (silloin kun se tuli vielä sub-tv:ltä), mutta syy ei ollut siinä, että sarja olisi ollut jotenkin huono vaan se, että sarja päätettiin lopettaa ensimmäisen tuotantokauden jälkeen sillä katsoluvut eivät olleet odotuksen mukaiset. Olen vieläkin hieman katkera siitä johtuen, että sarja lopetettiin noin ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sarja oli paljon parempi kuin mitä katsojaluvut näyttivät.

4.Continuum (Continuum 2012).
Kanadalainen scifi sarja, joka sijoittuu samaan sekä vuoden 2077, että vuoden 2012 Vancuveriin.  Ilmastonmuutoksen myötä vuoden 2077 Vancuverista on tullut maailman johtava keskus, mutta se tulee uhatuksi sillä teloitetuksi tuomittu terroristiyhteisö pakenee menneisyyteen. Tapahtuman seurauksena myös Kiera Cameron (poliisi) joutuu tapahtuman keskipisteeseen eli vuoteen 2012 ja tämän seurauksena hänen on pysäytettävä terroristit jotka koittavat luoda sotaa menneisyydestä käsin. Olen katsonut kaksi kautta tätä ja en ymmärrä miksi tästä ei puhutu ollenkaan. En ole oikeastaan kuullut kenenkään tutun nähneen tai edes kuulleen tästä sarjasta, mikä on aika harmi sillä sarja on yllättävän hyvä ja mielestäni ansaitsisi enemmön huomiota.

3.Love (Love 2016)
Sarja kertoo kahdesta ihan erillaisesta ihmisestä jotka törmäävät sattumalta kioskilla ja tutustuvat erillaisten vastoinkäymisten jälkeen toisiinsa. Mickey on alkohilisti sekä seksiriippuvainen ja todella arvaamaton kun taas Gus on hiljanen, kiltti ja ennen kaikkea niin steroatyyppisesti ennaltaarvattava kaveri kuin vain voi olla. Uusi netflix-sarja, johon törmäsin ihan vahingossa ja sen seurauksena katsoin koko sarjan yhteen putkeen. Sarjan nimestä vois päätellä, että sarja olisi aika siirappinen jne.. mutta todellisuudessa sarja on enemmänkin komediaa ja nimen omaan semmoista komediaa mikä ei välttämättä sovi ihan pienempien lasten silmille. Itse tykkäsin ensimmäisestä kaudesta ja suosittelen sarjaa teille, jotka tykkäätte esim. Paksuna elokuvasta.

2.Merlin (Merlin 2008)
Merlin on varmasti kaikille tuttu hahmo ja tämän tarinan aikana seurataan nuorta merliiniä, jonka tehtävänä on suojella tulevaa kuningasta prinssi Arthuria. Nämä viimeiset kaksi sarjaa ovat suosittuja, mutta mielestäni voisivat olla vieläkin suositumpia. Merlin oli todellinen yllätys minulle, sillä sarja vaikutti aluksi aika köyhkäiseltä ja mitättömältä, mutta mitä vielä, jäin koukkuun ja siitä tuli yksi suosikeistani. Eteenkin Merlinin ja Arthurin välinen suhde on varsin koominen ja mielenkiintoinen.


1.Newsroom (The Newsroom 2012)
En osaa sanoa yhtä lempisarjaa, mutta jos joku kysyisi sitä minulta niin tämä voisi olla yksi niistä, jota miettisin siinä vaiheessa. Newsroom sioittuu nimensä mkaisesti tv-uutisten ja niiden kulisseissa tapahtuviin asioihin. Sarjan päähenkilö on suosikki uutisankkuri Will McAvoy, joka sarjan alussa on vietävissä sinne sun tänne kuhan katsojaluvut ovat korkealla, mutta sitten tulee muutos ja hänen johtama uutisryhmä alkaa kertomaan kansalle oikeita uutisia ja totuuksia sen sijaan, että havittelisivat katsojaia lisää. Tämän seurauksena Will ja hänen työkaverinsa joutuu ties minkälaisiin vaikeuksiin. Tämä sarja on vaan niin hyvä. Sarjan sarkasmi ja huumori on aivan loistavaa. Will McAvoy on yksi lempihahmoistani ikinä. Sarjan muut hahmotin ovat ihan loistavia. Ainoa miinus tulee ehkä hieman ennalta-arvattavista parisuhde jutuista, mutta se on niin tois-sijainen juttu tämän sarjan aikana, että minua se ei liikuttanut, ei sitten ollenkaan. Kannattaa ehdottomasti katsoa!

Onko teillä mielessänne jokin sarja joka ansaitsisi mielestänne enemmän huomiota?