”Kaikki myytit ovat totta”, Jace sanoi.
Clary tunsi väristyksen selkäpiissään.
15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe – ei edes hänen paras ystävänsä Simon.
Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.
Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...
Olen lukenut Varjojen kaupungit kirjasarjan läpi jo muutamaan otteeseen, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi arvostella niitä täällä blogin puolella. Kiitos erittäin kiireisen kevään ainoat kirjat joita olen saanut luettua ovatkin juuri kyseisestä sarjasta ja täten nyt osui sopiva aika kirjoittaa näistäkin, koska muitakaan arvosteltavia ei ole.
Varjojen kaupungit on kirjasarjana varsin koukuttava. Hauska, tapahtuma rikas, hieman ennalta-arvattava, mutta silti jossain kohdissa arvaamaton sarja, josta itse ainakin pidän. Haluan kuitenkin korostaa, että tämä ei ole missään nimessä täydellinen kirjasarja, sillä sarjalla on omat heikkoutensa, ja yksi näistä heikkouksista on juurikin Luukaupunki.
Luukaupunki on sarjan aloittava osa, joka on mielestäni koko sarjan heikoin lenkki. Muistan kuinka tuskalliselta tuntui viedä tämä kirja loppuun asti ensimmäisellä kerralla ja kun sain sen vihdoin loppuun asti olin lähes luovuttanut sarjan suhteen. Clary Fray eli kirjan päähenkilö oli erittäin rasittava tapaus, Jace Wayland lukeutui samaan kategoriaan ja heidän suhde ei toiminut ei sitten yhtään. Varsinkin kirjan loppupuolen tuoma lisämauste toi suhteeseen kiusallisen näkökulman, joka oli minun mielestäni aika.. mites sen nyt sanois..ällöttävä, näin lievästi sanottuna. Kuitenkin siskon armoton purnaaminen siitä kuinka olin kuulema luovuttanu sarjan suhteen liian aikasin sai minut tarttumaan seuraavaan teokseen, mutta siitä sitten enemmän Tuhkakaupungin postauksen aikana.
Olen lukukertojen myötä kuitenkin alkanut myös sulattamaan tätä ensimmäistä kirjaakin ja paikoitellen olen oppinut jopa pitämään tästä. Syy on ehdottomasti Cassandra Claren luoma maailma. Varjometsästäjät ovat loistavia ja voisin väittää, että varmasti useammille lukijoille uusia tuttavuuksia näin nuorten kirjojen päähahmoina. Tämän lisäksi alamaailman asukit haltijat, ihmissudet ja vampyyrit tuovat kivaa vaihtelua olleessaan sivullisten roolissa. Myös kirjan sivuhahmot ovat tapansa mukaan loistavia. Simon, Izzy, Alec, Magnus, Luke ja jopa Raphael ovat sarjan suosikkejani. Itse pääpahiksesta Valintenista tulee Voldemortin tapaisia viboja, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Hodge oli myös yksi kirjan mielenkiintoisimmista hahmoista. Eikä Clary tai Jace ärsytä enään minua niin paljoa kun tiedän, että heistä tulee parempia tulevien kirjojen myötä.
Tarinan juoni, jonka aikana seittejä kudotaan tulevia kirjoja silmällä pitäen on kuitenkin yhtä poikkeusta lukuunottamatta liian ennalta-arvattava ja hiemän köyhähkö. Se missä esim. Viisasten kivi tai Salamavaras olisivat jopa yksittäisinä kirjoina todella tasokkaita (ainakin näin nuorten kirjojen parissa) niin Luukaupungista ei voisi sanoa samaa. Voisinkin tässä rohkaista teitä jotka olette jättäneet kirjasarjan ensimmäisen kirjan takia niin tarttukaa vielä toiseen kirjaan. Voin taata, että taso nousee ja varsinkin sarjan kolmas kirja on jo todella hyvä.
Minä tuskastuin totaalisesti tämän kanssa. Aivan liian ennalta-arvattava ja kliseinen sekä raivostuttavia henkilöitä. Nyt etsin vastapainoksi jotain parempaa nuortensarjaa, josta voisi jopa sen toisen osan lukea.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä täysin tuon sinun mielipiteesi sillä Luukaupunki ei todellakaan ole mikään mestaroiteos. Kannustaisin kuitenkin lukemaan seuraavan osan, sillä itse ainakin pidin seuraavista osista enemmän. :D
Poista