Kirjasarjat, jotka haluaisin aloittaa tänä vuonna

Eilen käytiin sarjoja jotka haluan saada päätökseen tämän vuoden aikana kun taas tänään puhutaan sarjoista jotka haluan aloittaa tänä vuonna! Näitä olisi, vaikka kuinka paljon, mutta nämä kolme valittua ovat ne mitkä haluaisin kaikkien eniten saada luettua.

Tuulen nimi (Kuninkaan surmaajan kronikka)

Yksi kuuluisimmista ja varmaan arvostetuimmista fantasiakirjoista. Moni, siis ihan mielettömän moni on kehunut tätä minulle ja suositellu. Viime viikolla törmäsin tähän kirjastossa ja olin sillee, että miksi ei ja nyt se odottaa jo yöpöydällä.

Kesän miekka (Magnus Chase)

Rick Riordanin kirjat ovat olleet yhtiä suosikkejani lasten/nuorten kirjojen osalta, joten ei ole kovin suurin yllätys, että tämä on tällä listalla. Olen kuullut todella paljon hyvää tästä ja jotkut ovat tykänneet tästä enemmän kuin Percy Jacksoneista, mikä lupaa hyvää. Olenko muuten ainoa vai häiritseekö muitakin tuo suomennetun kirjan kammottavat kannet? Minun mielestäni ainakin näyttää aika rumalta.

Vain puoliksi kuningas (Särkynyt joukkue)

Olen jo kertaalleen lukenut tämän puoleen väliin asti englanniksi, mutta se jäi lukematta, koska kuulin, että tästä tulee myöskin suomennos. Ajattelin siis odottaa sitä  suomennosta ja kun se tuli niin minulla piti niin kovaa kiirettä niin en vain ehtinyt lukemaan sitä. Tänä vuonna haluaisin lukea ainakin tämän ensimmäisen osan.

Mitä sarjoja te haluaisitte aloittaa?:)

Kirjasarjat jotka aion lukea loppuun tänä vuonna

Vihdoinkin postaus kirjoista. Viime kerrasta on jo ikuisuus ja pahoitteluni siitä. En vaan ole viime aikoina ollut kirjojen parissa niin paljoa kuin olisin halunnut olla, joten sen takia postauksetkin ovat jääneet vähiin kirjojen osalta (ja vähän muutenkin). Tämän postauksen aiheena on siis kirjasarjat jotka aion viedä päätökseen tämän vuoden aikana. 

Puoliksi paha -trilogia

Olen lukenut trilogian ensimmäisen ja toisen osan (Puoliksi paha & Puoliksi villi) ja pidin molemmista. En mitenkään ihan hirveästi, mutta pidin silti. Tänä vuonna aion lukea viimeisen osan (Puoliksi poissa) sillä haluan nähdä mihin tämä hieman omituinen sarja päättyy. Tässä voi käydä ihan miten tahansa.

5. aalto -trilogia

5. aalto oli nuortenkirjana hyvä paria lukua lukuunottamatta. Trilogian toinen osa (Ääretön meri) oli mielestäni taas hyvin kömpelö ja vähän jopa turha ja mielestäni tämä sarja oltaisi voitu jättää vain yhdeksi kirjaksi sillä Viides aalto päättyi juuri sopivaan kohtaan ja näin olisi koko ihmisrodun pelastusoperaatio teinilauman toimesta jäänyt pois, mutta kun kerran olen lukenut jo suurimman osan sarjasta niin olen päättänyt, että luen nyt sen viimeisenkin osan. Toivon mukaan Rick Yancey on keksinyt jonkin järkevän lopun tälle sarjalle.

Olympoksen sankarit 

Olen pitänyt tästä sarjasta jopa enemmän kuin Percy Jacksonin omasta sarjasta ja täten ihmettelenkin miten en viime vuonna pystynyt päättämään tätä sarjaa. Viimeinen osa oli jo lainassa, mutta en vain yksinkertaisesti halunnut lukea sitä. Olin vähän pettynyt kertojahahmoista, mutta silti ei kukaan sarjan hahmoista ole niin huono etteikö sitä jaksaisi lukea. Jännä nähdä mihin sarja päättyy.

Onkos teillä suunnitelmissa lukea jokin sarja loppuun kuluvan vuoden aikana?:)

Viikon Top-5 (Vuoden 2016 parhaat elokuvat.)

Taas on tullut se aika vuodesta kun on aika laittaa vuoden parhaat elokuvat järjestykseen. En ole nähnyt kaikkia elokuvia joita olisin halunnut nähdä viime vuodelta joten teen todennäköisesti tämän samaisen listan joskus uudestaan, mutta nyt tulee lista niistä mitä olen nähnyt tänä vuonna.

5. Swiss Army Man (Ohjannut: Dan Kwan, Pääosa: Daniel Radcliffe, Paul Dano)

Kun näin elokuvan trailerin en ollut kovin innokas elokuvan suhteen. Kun näin elokuvan alun, en tiennyt pitäisikö nauraa vai itkeä, mutta mitä pidemmälle elokuva eteni sitä loistavammalta se vaikutti. Erittäin uniikki tarinan kerronta ja erittäin uniikki tarina. 

4. Rogue One (Gareth Edwards, Pääosa: Felicity Jones, Diego Luna, Alan Tudyk)

Yksi harvoista suuren budjetin omaavista elokuvista jota odotin ja joka varsinkin onnistui. Moni ei pitänyt tästä yhtä paljon kuin minä ja myönnän, että elokuvassa tiettyjä puutteita, mutta ihan oikeesti tätä lähemmäks alkuperäistä trilogiaa ei enää voi päästä. Rakastin rogue one- ryhmää, rakastin Darth Vader kohtauksia, rakastin alkuperäisen trilogian tuntua ja Clone Warsin sekä Rebels sarjan katsojana rakastin pieniä kohtia joissa oli viitteitä näistä sarjoista. Yksi lempi Star Wars elokuvista tällä hetkellä, sanokoot muut mitä sanovat. Minä tykkäsin.

3. Sing Street (John Carney, Pääosa: Ferdia Walsh-Peelo, Aidan Killen, Maria Doyle Kennedy)

Joka vuosi tuppaa tulemaan pienen luokan elokuvia, jotka saavat ihmeitä aikaan ja yllättävät kaikki katsojat. Vuoden 2016 yllättäjä on Sing Street. Pidin tästä elokuvasta niin paljon. Jos haluat katsoa elokuvan perheen kesken tai vaikka parisi kanssa niin suosittelen tätä!

2. The Nice Guys (Shane Black, Pääosa: Russel Crowe, Ryan Gosling)

Miksi kukaan ei käynyt katsomassa tätä leffaa? Vuoden toiseksi paras elokuva enkä ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Paras komedia pitkään aikaan. Loistavat päänäyttelijät joilla oli vaan niin loistava kemia yhdessä. Tästä haluttaisiin tehdä jatko-osia, mutta niin mitättömän suosion takia se taitaa jäädä tekemättä.  

1. Hell or High Water (David Mackenzie, Pääosa: Ben Foster, Chris Pine, Jeff Bridges)

Vuoden paras elokuva. Ben Foster saa tästä elokuvasta sivuosan oscar- ehdokkuuden tai sit multa menee usko koko palkintoon. Chis Pine ja Ben Foster esittävät molemmat elämänsä parhaat suorituksensa ja kun käsikirjoitus sekä ohjaus onnistuvat täydellisesti niin elokuvasta ei voi olla pitämättä.

Mitkä elokuvat olisivat teidän listallanne?:)

Swiss Army Man (2016)

If my best friend hides his farts from me then else is he hiding from me, and why does that make me feel so alone?

Harry Pottereiden jälkeen olen joutunut pettymään Daniel Radcliffen elokuviin joka ikinen kerta. Syy ei ole tietenkään hänen sillä hänen tähdittämät elokuvat ovat olleet poikkeuksetta ohjaukseltaan sekä käsikirjoitukseltaan tylsiä ja mitään antamattomia. Viimeisimpänä esimerkkinä Victor Frankenstein (2015), joka oli mielestäni Radcliffen osalta todella hyvä, mutta elokuva itsessään oli yksi vuoden tylsimpiä tekeleitä. Swiss Army Man on kaikkia muuta kuin tylsä. 

Autiolle saarelle haaksirikkoutunut ja pahasti masentunut Hank (Paul Dano) löytää rannalta ruumiin (Daniel Radcliffe) jolla on uskomattomia kykyjä.  Yhdessä he lähtevät absurdille matkalle, jonka aikana molemmat oppivat toisiltaan elämästä ja ystävyydestä. 

Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olin jo valmiina lyttäämään tämän sillä elokuva alkoi hirveen pitkällä pieruvitsillä, joka oli hieman yliampuva enkä oikein tiennyt mitä mieltä siitä pitäisi olla. Jatkoin kuitenkin elokuvan katsomista ja hyvä, että jatkoin sillä elokuvan yliampuva koomisuus sekä tabujen rikkominen alkoi pikkuhiljaa olemaan ihan fine ja päästessä sen kanssa samalle sivulle oli elokuva yksi vuoden parhaimmista.

Tämä elokuva oli oma itsensä kaikkineen riskeineen ja se jos jokin on ihailtava piirre elokuvassa. Tämä ei ole blockbuster-elokuva eikä tämä ei varmasti kolahda ihan kaikille, mutta kehotan silti kaikkia katsomaan tämän. Me eletään aikakautta, jossa kaikki elokuvat uudelleen filmatisoidaan ja elokuva-sarjoja jatketaan väkisin. Niin moni elokuva tuntuu olevan massatutantoa sekä pelkästään rahan takia tehtynä eikä omalaatuisia elokuvia tunnu tulevan millään. Swiss Army Man rikkoo tämän kaavan.

Elokuvan pointtina on ystävyys, rakkaus ja asiat jotka me pidetään sisällä, vaikka meidän tekeekin mieli sanoa ne ja näiden tunteiden metaforana toimii pierut. Kyllä, se kuulostaa oudolta ja näyttääkin siltä, mutta se on tehty niin hyvin, että katsoja ymmärtää asian ja alkaa samaistua näihin hahmoihin. Elokuvan aikana oli niin monta tunteikasta ja varsin fiksuja dialogeja, että elokuvan absurtisuus jää tämän taakse. 

Daniel Radcliffen eli ruumis nimeltä Manny oli aivan loistava. En tiedä miten paljon puhuvan ruumiin esittämiseen tarvitaan taitoa, mutta tämä oli Radlciffen osaltakin aivan loistava. Hän sai tämän ruumiin elämään ja varsinkin kun Hank ja Manny kävivät keskusteluja niin Manny loisti niissä ihan täydellisesti. Paul Danon roolisuoritus oli myöskin loistava. Hän oli ottanut masentuneen ja itsetuhoisen kaverin roolin hyvin omakseen. 

Soundtrack oli myös aivan loistava sekä elokuvan visuaalinen puoli oli myöskin onnistunut. En oikeastaan löydä tästä elokuvasta mitään pahaa sanottavaa.

A

Viikon Top-5 (Ohjaajat)

Taas on kulunut aikaa viime kertaisesta postauksesta. Olen innostunut kirjoittamaan toista blogia, joka vie suurimman osan mielenkiinnostani blogimaailmaa kohtaan. Ei syytä kuitenkaan huoleen sillä aion jatkaa täälläkin kirjoittamista ja koitan skarpata parhaani mukaan!

Tämän viikkoisen aihe on aika kimurantti, sillä hyviä ohjaajia on paljon ja niiden vertaaminen on hirveän vaikeata. Tämä lista tulee olemaan minun suosikki ohjaajista eli en välitä tässä siitä kuka on oikeesti paras ohjaaja vaan vain ainoastaan siitä kenen elokuvat yksinkertaisesti kolahtavat minulle ja kenen elokuvia odotan eniten jne.

5. Quentin Tarantino (Pulp Fiction)

Täysin omalaatuinen kosketus elokuvamaailmaan. Tarantinon leffat tunnetaan räiskyvinä ja verisinä toimintaelokuvina, jossa kuitenkin on loistavat dialogit sekä tarinat. Itse pidän Tarantinon tekeleistä ja minulla on mielessä, että tekisin top-5 postauksen hänen elokuvistaan mikä varmaan kertoo jo jonkin verran siitä miten paljon arvostan häntä ja miten paljon pidän hänen elokuvistaan. 

4. Nicolas Winding Refn (Drive)

Jos Quentin Tarantinolla on omanlaisensa tatsi niin sitä on myös tälläkin herralla. Drive, Only God Forgives sekä Bronson ovat kaikki uniikkeja tapauksia elokivien suhteen ja sillä tavalla uniikkeja, että minä ainakin tykkään. Drive on ehdottomasti paras näistä ja se onkin yksi lempielokuvistani. Kyseisellä ohjaajalla on taiteellinen tatsi elokuvissaan ja ymmärrän kyllä jos hänen tuotoksistaan ei pidä sillä esim. Only God Forgives oli aluksi minun makuuni vähän liiankin erikoinen, mutta jo toisella kertaa aloin pitämään elokuvast. Odotankin nyt pääseväni näkemään hänen uusimman (The Neon Demon) elokuvan ja jännitän kovasti, että mihin suuntaan hänen elokuvansa menevät.  

3. Alejandro González Iñárritu (The Revenant)

Kahdesti peräkkäin vuoden parhaaksi ohjaajaksi valittu Alejandro González Iñárritu on varmaan tämän hetken kovin nimi tällä saralla. Mies antaa kaikkensa ja vaati myös todella paljon mikä tuli The Revenantin kuvauksissa ilmi todella näkyvästi sillä hän halusi kuvata elokuvan luonnon "armoillla". Jokainen kohtaus oli kuvattu luonnon valolla ja luonnon tuotteilla ja se vei aikaa, rahaa sekä koetteli varmastikin niin näyttelijöitä kuin myös kuvausryhmää. Birman sekä The Revenant ovat aivan loistavia, en malta odottaa näkeväni herran tulevia elokuvia.

2. Christopher Nolan (Inception)

Mies joka ei esittelyitä kaipaa. Mies joka toi Batman elokuvat uudelle tasolla ja samalla nosti sarjakuvista tehtyjen elokuvien tunnettavuutta sekä mainetta. Synkästä tyylistä tunnetuksi tullut ohjaaja on viime aikoina myös onnistunut elokuvissa Inception ja Interstellar. Ensimmäinen näistä pokkasi parhaan elokuvan palkinnon vuodelta 2009.  Innolla odotan hänen seuraavaa elokuvaa joka kantaa nimeä Dunkirk. 

1. Ethan Coen & Joel Coen (Menetetty maa)

Veljekset kuin ilvekset tai jotain sinnepäin. Näiden veljesten tuotanto on poikkeuksetta iskenyt minuun aina. Heidän Synkkä sekä välinpitämätön huumori on vain jotain niin täydellistä. Menetetty maa sekä Inside Llewyn Davis ovat molemmat minun lempi elokvia. Myös Kova kuin kivi, Hail Caesar!, Burn After Reading, A Serious Man ja itseasiassa lähes kaikki heidän ohjaamat elokuvat ovat katsomisen arvosia. Loistava parivaljakko 

Mitä mieltä olit listasta? Löytyisikö joku näistä sinun listaltasi vai olisiko listasi ihan erillainen?

Sing Street (2016)

No woman can truly love a man who listens to Phil Collins.

Kulunut kesä on ollut elokuvien osalta todella köyhä. Suurin osa suuren budjetin omaavista elokuvista ei vain onnistunut täyttämään siihen kohdistuneita odotuksia, vaikkakin kirjoitin varsin hyvään sävyyn Suicide Squasista niin syy siihen oli se, että monet olivat haukkuneet kyseisen elokuvan aivan täysin ja halusin kertoa siitä täten jotain hyvääkin. (Elokuvahan ei ollut missään nimessä täydellinen ja sisälsi paljon puutteita, mutta ei se ollut kuitenkaan huono.) Tällä hetkellä tulee mieleeni kaksi elokuvaa, jotka ovat kesän aikana onnistuneet vakuuttamaan minut (The Gonjuring 2 ja The Nice Guys) ja se on tosi vähän. Onneksi pienen luokan elokuvat yllättävät, joka kesä ja tämän kesän suurin yllättäjä on Sing Street.

John Carney on tunnettu elokuvista Once sekä Begin Again ja olen pitänyt molemmista. Kaikki nämä kolme ovat vahvasti musiikkipainotteisia elokuvia ja John Carney osaa selvästi tämän osa-alueen. Once on hieman hämärän peitossa sillä sen katsomisesta on kulunut hirveesti aikaa, mutta Begin Againin näin viime vuonna ja se oli hämmästyttävän hyvä. En osannut odottaa pitäväni siitä elokuvasta niin paljon ja niin kävi myös tämän elokuvan aikana.  

Sing Street kertoo nuoresta pojasta Conorista.  Hän käy elämässään pientä murrosaikaa. Vanhemmat riitelevät, uudessa koulussa häntä vaanii pahamaineinen kiusaaja sekä koulun rehtori, joka on ottanut Conorin silmätikukseen. Tämän lisäksi hän ihastuu koulun pihassa näkyvään tyttöön, joka on häntä selvästi vanhempi ja joka hakee mallin uraa. Conor päättää hurmata kyseisen tytön perustamalla bändin jonka musiikkivideoihin tyttö voisi tulla esiintymään. 

Toi voi kuulostaa aika kyseenalaiselta idealta, mutta uskokaa tai älkää se toimii niin hyvin kuin vain pystyi. Sing Street on elokuva, joka välittää murrosikäisen pojan tunteet ja tietämättömyyden loistavasti katsojalleen sillä osasin samaistua Conoriin lähes, joka hetkellä ja ymmärsin hänen tekemiset aivan täysin. Conor oli suorastaan täydellinen kuvaus nuoresta, joka hakee itseään. Hänen Bändinsä jäsenet olivat myös uskottavia ja varsin viihdyttäviä. Toiset heistä olivat hieman jämptejä kyläläisiä kuin taas toiset vähän laajanäköisempiä kaupunkilaisia. Yhdessä he muodostivat todella viihdyttävän kaveriporukan. 

Sing Street on myös romanttinen elokuva, joka varmasti ei tule yllätyksenä John Carneyn elokuvia katsoneille. Conor ja Raphina ovat "parina" myöskin uskottavvia ja kohtaavat monia mutkia matkan varrella. JA TIEDÄN! Sanon useasti tässä postauksen aikana "uskottava" sanaa, mutta se tämä elokuva vaan on niin uskottava ja todellisen tuntuinen. 

Elokuva on varsin hyvän mielen elokuva. Itse katsoin elokuvaa hymyssäsuin lähes koko sen ajan enkä maltannut lopettaa hymyilyä sen jälkeenkään. Pidin tunnelmasta, elokuvan musiikki oli tunnelmaltaan erittäin onnistunut ja Conorin kasvaminen ja bändin tyylin etsiminen olivat varsin kiinnostavaa katsottavaa. Conorin ja Ann:n tarina oli myös kiva ja toi elokuvan ja toi ihan omat seikkailut ylä-aste/amiksetn seikkailut mieleen. 

Isot peukutukset myös näyttelijävalinnoille sillä elokuvan päätähdet ovat todella tuntemattomia. Conorin näyttelijä Ferdia Wash-Peelo ei ole näytellyt yhdessäkään elokuvassa tai tv-sarjassa imdb:n mukaan ja Raphinan näyttelijä Lucy Boynton on myöskin todella tuntematon nimi.  

Kesän parhaita elokuvia ja varmasti yksi koko vuoden parhaimmista.

Arvio: A

Lyhyempiä arviota (Osa 1)

Olen katsonut aivan hirveesti elokuvia viime aikoina enkä ehdi millään kirjoittamaan jokaisesta omaa postausta, joten ajattelin tehdä tämmöisen postaus-sarjan, jossa käyn niitä vähän lyhyemmin ja jos joku näistä elokuvista kiinostaa jotakin lukijaa tavallista enemmän nii voi kommenteissa pyytää minua tekemään ihan kunnon arvostelenu kyseisestä elokuvast! Ainiin ja aloitan tämän postauksen myötä myös uuden arvosteluasteikon käyttämisen koska viiden tähden asteikko oli aivan liian kapeauloitteine. Halusin myös jotain omaperäistä tähän arvoisteluasteikkoon ja päädyinkin jenkeissä käyttämään A-F kirjain arvosteluun, jossa A on paras ja F huonoin. Mukana on myös plussat sekä miinukset, eli toisin sanoen A+ on korkein arvosana ja F- on alhaisin. 

The Nice Guys (Ohjannut Shane Black)

Tähän mennessä kuluneen vuoden paras elokuva. Tiesin jo katsoessani elokuvan traileria, että tulen pitämään tästä elokuvasta ja elokuvan nähneenä voin sanoa, että pidin tästä vielä enemmän kuin olisin osannut odottaa. Ryan Gosling sekä Russel Growe muodostivat loistavan parivaljakon, joka kantoi elokuvaa jo itsessään loistavasti. Gosling esittää elokuvassa yksityisetsivää, joka on aika paha tunari ja Growe on taas mies, joka tekee etsivä hommia laittomasti ilman ammattinimikettä, mutta on työssään aivan saakelin hyvä. Nämä kaksi yhdistävät voimansa yhden tapauksen takia ja tästä alkaa hulvattoman koominen matka. Tässä elokuvassa vain onnistui kaikki. Käsikirjoitus sekä ohjaus oli timanttisen hyvää ja vaikka tässä olikin semi kulunut idea ns "hyvän ja tunarin " kaksikon tekemisistä niin se oli tehty uudella ja varsin virkistävällä tavalla. Pari ylilyöntiä elokuvan aikana oli jossa olin hetkellisesti jopa myötähäpeän vallassa, mutta ne eivät vaikuttanut kokonaisuuteen niin pahasti, että elokuvakokemus olisi jotenkin pilaantunut. A- 

Demolition (Ohjannut Jean- Marc Vallée)

Henkilökohtaisesti odotin tätä elokuvaa todella paljon sillä idea vaikutti todella mielenkiintoiselta ja kaikki jotka ovat seuranneet blogiani vähän pidempään niin tietää, että Jake Gyllenhaal on yksi lempaareistani kun puhutaan näyttelijöistä. Elokuva kertoo siis miehestä, joka menettää vaimonsa autokolarissa, mutta vastoin kaikkia odotuksia hän ei tunne surua tai mitään vastaavaa jota kuuluisi tuntea. Minua kiehtoi elokuvan sanoma, mikä koskee meitäkin aikalailla sillä nykyään ihmiset eivät elä tätä hetkeä vaan ajattelevat koko ajan tulevaa ja mennyttä ja se miten elokuva toi sen valkokankaalle oli onnistunut. Jake Gyllenhaalin roolisuoritus oli moitteeton, mutta ei kuitenkaan yllä parhaimpaansa mitä Nightcrawel ja Southpaw nähtiin, mutta toisaalta tarina eikä henkilöhahmokaan antanut siihen samanlaista mahdollisuutta. Naomi Watts oli elokuvassa myöskin varsin moitteeton ja hänen sekä Gyllenhaalin kemia toimi todella hyvin. Naomi Watssin hahmon lasta esittänyt Judah Lewis oli myöskin ihan hyvä. Oikeeastaan kaikki näyttelijät hoitivat hommansa. En oikeastaan tiedä mistä se kiikasti, mutta en saanut tästä elokuvasta niin paljon irti kuin olisin halunnut. Ehkä odotukset olivat liian korkealla, mutta tämä oli kuitenkin varsin hyvä leffa ja suosittelen katsomaan! B

American Ultra (Ohjannut Nima Nourizadeh)

Oletko nähnyt Jason Bourne -elokiva? Tämä on aikalailla sen kaltainen, mutta Jasonin tilalla päähahmona toimii Jesse Eisenbergin esittämä pilvie poltteleva ja paniikkihäiriöstä kärsivä Mike Howell. Yllätyin siitä, että ylipäätänsä pidin tästä elokuvasta. Olin aivan varma, että tulen haukkumaan tämän lyttyyn, mutta noh onneksi näin päin. Mike Howell on siis ihmiskoe, joka on tehty mahdollisimman vaaralliseksi "tappokoneeksi" eli toisin sanoen hän on vaan pirun hyvä pistämään vastustajia maihin. Hän ei kuitenkaan itse tiedä tästä ennen kuin hänen puotiinsa hyökätään ja tämän seurauksena hän pistää tusinan verran palkkamurhaajia maihin. Elä katso tätä elokuvaa tosissasi vaan anna tälle mahdollisuus sillä jos et ota jokaiseen pieneen yksityiskohtaan kiinni niin voit oikeasti viihtyä tämän elokuvan parissa. Jesse Eisenberg oli loistava roolissaan, jopa Kristen Stewart oli tässä elokuvassa varsin kelvollinen ja ehkä parhaimmillaan. Heidän kemiansa toimi hyvin ja lähes kaikki hahmot toimi yllättävän hyvin ja ainut joka jäi häiritsemään elokuvan aikana oli myös Spider Man kolmosen aikana flopannut näyttelijä Topher Grace sillä hänestä ei vaan ole pahiksen rooliin ja se olikin tämän elokuvan isoin miinus. Muuten tarina oli puoleensa vetävä hauska ja äärimmilleen vedetty huumori/toiminta elokuva! B- 

Tämmöistä tällä kertaa. Mitäs mieltä olette näistä mini-arvosteluista ja uudesta arvoteluasteikosta? Jos jokin elokuva jäi mieleesi näistä ja haluaisit kokonaisen postauksen siitä niin laita kommenttiboksiin niin voin mahdollisesti tehdä sen!