48h lukumaratoni (Loppu)

Törmäsin Tarinoiden syvyydet blogia lukiessani tähän ideaan ja innostuin ajatuksesta heti! Olen ollut niiiin laiska kirjojen suhteen tämän kesän aikana, että oikein hävettää. Elokuvat ja tv-ohjelmat ovat ottaneet minusta tukevan yliotteen ja nyt siihen on reagoitava jotenkin. Mikä sen tehokkaampi tapa ottaa itsestään niskasta kiinni kuin kahden päivän maratoni.

Kirjoja joita luen ovat: 

Sunset Park - Paul Auster

Oman elämänsä sankari - John Irving

Sormusten ritarit - J.R.R. Tolkien

Dorian Grayn - Oscar Wilde

23:05 - aloitin maratonin

0:14 - olen lukenut  59 sivua kirjasta Sunset Park ja olen tällä hetkellä kirjan sivulla 200. Pitääpä todeta, ettei valitsemani kirjat taida olla ihan parhaita maratoonaamiseen, mutta näillä mennään. :D Nyt käyn unten maille, joten palataan huomenna tämän pariin! 

12:33 - Pari muuttujaa tuli vastaan ja joudun tekemään tänään pari hommaa, jotka vie aikaa. Toivon mukaan pääsen illempana takaisin kirjojen pariin.

19:18 - Sormusten ritarit on luettu. Sain kuin sainkin aikaa lukemiseen sillä minun piti matkustaa porukoiden luokse tekemään pari hommaa, mutta en tykkää lukea julkisilla paikoilla joten olin jo varma etten tulevan bussimatkan yhteydessä tule koskemaankaan kirjoihini, mutta toisin kävi. Luin kirjaa matkalla jonkin verran ja loput porukoilla. Itse kirjasta en pitänyt niin hirveästä ja annoin kolme tähteä goodreads sivustolla.

0:04 - Olen lukenut 60 sivua illan aikana. Viimeiset sata sivua enään jäljellä Sunset Parkissa.

1:26 - Paul Austerin Sunset Park on saatettu päätökseen. Kirja oli hyvä, mutta jostain kohdin myöskin todella uuvuttava. En suosittele maratonilukemiseksi. :D

15:29 - 116 sivua luettu Dorian Graysta. Suomennos ei mielestäni eroa kummoisesti siitä toisesta minkä aikoinaan luin.

18:00 - 20 sivua Steve Jobsia eteenpäin. Ei oikein ole tänäänkään lähtenyt niin kuin olisin toivonut. Voisin ottaa jonkun nopealukuisen nuortenkirjan tähän päätteeksi.

22:01 - i'm done. Dorian Gray on luettu! Olen lukenut nyt 816 sivua ja päätänkin maratonin tähän. Ei mikään ihmeellinen tulos ja olen 24 tunnin maratoneilla saanut lähes yhtä paljon luettua, mutta tämä on kuitenkin lähes enemmän kuin mitä olen lukenut koko kesän aikana, joten pitää olla aika tyytyväinen. :)

Tähän mennessä olen lukenut 816 sivua.

Mukaan pääsee vielä, joten jos innostut ajatuksesta niin liity ihmeessä mukaan!:)

Nerve (2016)

We dare you!

Minulla ei ollut aikomustakaan käydä katsomassa kyseistä elokuvaa, mutta kaverin pyynnöstä ja hetken mielijohteesta päädyin leffan pariin. Nerve on elokuva online pelistä, joka on kuin totuus tai tehtävä ilman totuutta. Pelissä voit valita oletko pelaaja vai katsoja. Katsojat haastavat pelaajia tekemään tehtäviä joista pelaaja saa rahaa suoritettua ne ja tehtävät totta kai vaikeutuvat mitä pidemmälle pelaaja etenee. Tarinan päähenkilöinä toimivat yleensä kaverinsa taustalla oleskeleva Vee (Emma Roberts) ja hänellä täysin tuntematon Ian (Dave Franco). He törmäävät pelin aikana toisiinsa ja pelin katsojat haastavat heidät olemaan keskenään tiimi. Heillä molemmilla on hauskaa kunnes peli näyttää vaarallisen puolensa.

Nerve oli yllättävän viihdyttävä elokuva. Emma Roberts ja Dave Franco toimivat päähenkilöinä hyvin. He olivat uskottavia rooleissaan, varsinkin Emma Roberts josta minulla on ollut ennen aika huono mielikuva onnistui vakuuttamaan minut. Hahmot itsessään eivät olleet mitenkään erityisen mielenkiintoisia ja taustatarinat olivat aika kliseisiä, mutta kun elokuvassa päästään pidemmälle niin hahmojen karisma sekä heidän olemus alkaa olemaan hyvällä mallilla ja he ovat oikeasti viihdyttäviä osissaan. 

Pidin siitä, että elokuva oli suurimmilta osilta todella nopea tempoinen. Tapahtumat menivät nopeasti, missään kohtaan ei jääty junnaamaan turhaan paikoilleen eikä mitään kohtausta venytetty turhaan. Elokuva olis myös visuaalisesti todella hyvän näköinen ja mikä siitä jäi mieleen eniten oli neon valot. Niitä oli kirjaimellisesti lähes joka kohtauksessa ja se toimi. Se voisi olla jonkun muun elokuvan yhteydessä ärsyttävä tekijä, mutta tän elokuvan aikana se toimi.

Sitten elokuvan huonoihin puoliin. Jos aiot katsoa ja varsinkin nauttia tästä elokuvasta niin sinun ei pitäisi tarttua yksityiskohtiin kovin hanakasti sillä jos rupeat miettimään elokuvaa yhtään syvällisemmin niin tulet varmasti löytämään juoni-aukkoja aikamoisen kasan. Itselleni suurin oli tämä itse peli, mutta en halua mennä siihen sen enempää sillä en halua spoilata mitään. Lyhyesti kuitenkin kun tarkasti ajattelee niin koko elokuvassa ei ole mitään järkeä ja jos se oikeasti tapahtuisi niin sitä ei tulisi tapahtumaan sillä, jonkun toimesta peli olisi suljettu jo ennen tämän tarinan alkua. 

Toinen asia, joka kiinnitti huomioni elokuvan aikana oli elokuvan taustamusiikki. Se ei ollut huono, mutta se oli liian tilaa ottava jos ymmärrätte mitä haen takaa. Jokaisen kohtauksen tunteet määrittyivät kyseisen kohtauksen musiikin mukaan ja se tapahtui aivan liian agressiivisesti sillä näyttelijöiden tunteiden näyttö jäi aika pahasti taka-alalle. Siinä mielestäni aliarvioitiin sekä katsojia, että näyttelijöitä.  Myös elokuvan loppu oli pienoinen let down, koska mielestäni niin monta asiaa jäi auki, joihin olisin kaivannut vastausta.

Nerve oli vauhdikas ja viihdyttävä elokuva, joka toimii hyvin jos et ota tarinaa liian vakavasti. 

Suicide Squad (2016)

We're bad guys, it's what we do.

Toivoin, että tämä elokuva onnistuisi, en vain siksi, että olin odottanut elokuvaa vaan myös siksi, että DC säilyttäisi elokuvien osalta kasvonsa sillä edellinen elokuva sukelsi niin pahasti ettei siitä pitäneet kriitikot, suurin osa katsojakunnasta ja mikä pahinta DC-sarjakuvien suurkuluttajat ja sitä maailmaa rakastavat intohimoiset fanit olivat sitä mieltä, että elokuva oli epäonnistunut lähes täydellisesti. Nyt olisi kasvojen pesu aika ja täytyy sanoa, että tällä kertaa olen eri mieltä kuin lähes järjestäen jokainen kriitikko sillä mielestäni Suicide Squad on varsin onnistunut tekele ja erittäin viihdyttävä sarjakuvapläjäys niin vanhoille faneille kuin myös uusille katsojille.

Suicide Squad on kuten sanoin DC-universumin uusin tulokas elokuvien saralta ja samalla varmasti vuoden markkinoiduin elokuva sillä elokuvaan on ollut todella vaikeata olla törmäämättä. Tuntuu, että joka ikinen kadunkulma ja nettisivusto ovat täynnä kyseisen elokuvan mainoksia, mutta ei siitä sen enempää. Lyhyesti kerrottuna tarina kertoo ryhmästä pahiksia jotka ovat yhdistetty suojelemaan ihmisiä seuraavalta supermanilta, jos hän sattuisi olemaankin tällä kertaa vihollinen eikä liittolainen. Jokaisella ryhmän henkilöllä on tietysti jonkinlainen kyky, jonka ansiosta he ovat edenneet jokainen omalla urallansa (kuka palkkamurhaajana ja kuka taas pankkiryöstäjänä) siihen pisteeseen, että heidän pysäyttämiseen on tarvittu jotain suurempaa voimaa kuin tavalliset poliisit.

Nämä kyseiset hahmot olivat loistavia! Will Smith tekee pitkästä aikaan loistavan esiintymisen. Deadshot (Will Smith) on yksi elokuvan parhaista puolista. Pallkamurhaajana toimiva satavarma tarkka-ampuja, joka osuu ampuessaan aina. Margot Robbie oli aivan fantastinen ja hän jos joku oli omaksunut roolinsa sillä hänen suorituksensa Harley Quinnina oli täydellinen.  Jopa Jai Courtney onnistui tässä elokuvassa. En olisi koskaan uskonut sillä en ole ennen nähnyt häneltä yhtään hyvää roolia ja nyt se oli just niin hyvä kuin Captain Bumerang voi olla. Diablo (Jay Hernandez) oli hahmona myös onnistunut sekä monien kriitikoiden lytistämä Joel Kinnaman esittämä Rick Flagg oli mielestäni erittäin onnistunut. En ymmärrä miksi hänen rooliaan ollaan kritisoitu. Lyhyesti voisin sanoa, että kaikki onnistuivat roolissaan. Ainoa pettymys hahmojen kohdalla oli Jokeri ja sekin oli vain siksi, että hän oli yllättävän pienessä roolissa eikä oikeastaan vaikuttanut elokuvan kulkuun millään tavalla.

Suicide Squadia on parjattu paljon sekavuudestaan, minkä ymmärrän sillä elokuvasta oli selvästi leikattu muutamasta kohdasta niin, että katsoja huomaa, että kyseisen kohtauksen olisi kuulunut olla pidempi, mutta syystä tai toisesta siitä oli otettu osa pois eikä tämä haittaa minua katsojana paljoa jos se olisi tehty siististi, mutta kun ei. Ne olivat aika räikeitä tässä elokuvassa. Tämä on kuitenkin vain yksi miinus, joka ei mielestäni pilaa elokuvaa. Itse tarinaa en taas pidä mitenkään erityisen sekavana. Itseasiassa olin aika yllättynyt siitä miten niin moni kriitikko oli sitä mieltä. Mielestäni tarina meni sutjakkaasti eteenpäin ilman mitään ihmeellistä häsellystä. Aluksi kerrotaan taustaa ja rakennetaan tulevaa, sitten pienien erimielisyyksien jälkeen ryhmä alkaa pitää yhtä ja sitten taistellaan pahista vastaan. Hyvin simppeli idea sekä toteutus.

Tarinan toinen miinus tulee pääpahiksesta. En tiedä onka pääpahiksen kertominen tässä tapauksessa, jopa spoileri, joten en kerro sitä. Sanon kuitenkin sen, että se on aika mitään sanomaton ja jossain kohtauksessa aika naurettava, mutta ei hyvällä tavalla. Tämäkään ei pilaa elokuvaa, sillä pahiksella on kuitenkin on kaikki mahdollisuudet tehdä todellista tuhoa ja uskon, että moni voi jopa pitää tästä. Minä en vaan tykännyt.

Suicide Squad on elokuva, joka elää loistavien hahmojensa kautta. Tarina on suht simppeli, mutta toimiva ja kokonaisuutena tämä oli onnistunut tekele.

Viikon top-5 (Viime vuoden parhaat elokuvat!)

Viime vuosi oli elokuvien osalta mielenkiintoista aikaa sillä teatteriin ilmestyi monien jo kertaalleen lopetettujen suosikki sarjojen, jatko-osia joita oltiin odotettu jo pitkään. Ensin ilmestyi Jurassic World, joka kohautti maailmaa myyntiennätyksillään ja sitten tulivat kuuden oscar voittaja Mad Max: Fury Road sekä kaikkien aikojen odotetuimmaksi elokuvaksi julistettu Star Wars: Episode VII. Näiden lisäksi myös Rocky Balboa palasi valkokankaalle varsin menestyksekkäästi. 

Viime vuonna tapahtui myös muutakin elokuvien osalta kuten esim. Alejandro G. Iñárritun ohjaaman elokuvan (The Revenant) ansiosta Leonardo DiCaprio voitti vihdoinkin vuoden miesnäyttelijätittelin ja täten sai ensimmäisen oscar pystinsä. Samaisesta elokuvasta Alejandro G. Iñárritu voitti vuoden ohjaajan palkinnon ja ihan ansaitusti. Quentin Tarantinon elokuvat saivat jatkoa tyypillisellä Tarantino elokuvalla, joka jakoi mielipiteitä aika laajasti. Itse olen Tarantinon elokuvien ystävä ja mielestäni tämä uusin tekele ei eroa mitenkään edellisistä tekeleistä ja on mielestäni varsin onnistunut tekele.  

Vuosi 2014 oli elokuvien osalta yksi parhaista pitkään aikaan, vaikken siltä vuodelta odottanutkaan mitään. 2015 vuodelta odotin taas hirveesti ja kun vuosi vaihtui tämän kuluvan vuoden puolelle niin olin vähän pettynyt, mutta nyt viime vuoden kaikki suurimmat ja mielenkiintoisimmat elokuvat nehneenä voisin todeta, että kaiken kaikkiaan mielestäni viime vuosi oli elokuvien osalta varsin onnistunut. 

5. The Revenant (Ohjannut sekä käsikirjoittanut Alejandro G. Iñárritu)

Elokuva, joka toi DiCapriolle vihdoinkin oscarin. The Revenant on ehkä parhaimman näköinen elokuva, jonka olen nähnyt. Joka ikinen kohtaus oli silmiä hiveltävää. Elokuva oli muiltakin osilta onnistunut. Näyttely oli loistavaa, tarina oli mielenkiintoinen jne.. elokuvan ainut miinus oli tarinan toistuvuus. DiCaprio vs. luontoa oli vähän liikaa ja sitä olisi voinut mielestäni hieman karsia, mutta silti aivan upea elokuva.

4. Sicario (Ohjannut Denis Villeneuve ja käsikirjoittanut Taylor Sheridan)

Sicario on erittäin realistisen oloinen ja erittäin synkkä elokuva meksikon huumekartellista. Tämä elokuva oli The Revenantin tapaan aivan älyttömän hyvän näköinen elokuva. Harmittaa etten nähnyt elokuvateatterissa. Emily Blunt oli fantastinen. Del Toro oli vähintään yhtä hyvä. Kaikki näyttelijät onnistuivat. Tarina oli synkkä, siinä oli koko ajan salailun makua, pieniä juonenkäänteitä tapahtui koko ajan ja elokuvan lopetus oli juuri sopiva elokuvalle.

3. Ex Machina (Ohjannut sekä käsikirjoittanut Alex Garland)

Ajattelitko, että Oscar Isaac oli loistava Star Warsissa? Niin minäkin kunnes näin tämän elokuvan ja tässä hän oli oikeasti loistava. Hän oli niin häiritsevän hyvä roolissaan, että huhhuh. Itse elokuva oli yhtiä parhaita scifi elokuvia mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Olen myös kuullut, että jotkut pitivät tätä hieman tylsänä ja ymmärrän sen kyllä sillä elokuvassa oli alkua lukuunottamatta vain kolme hahmoa joiden dialogeja saadaan kuunella aika paljon ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu. Itse kuitenkin pidin tätä todella kiehtovana ja mielenkiintoisena elokuva.

2. Steve Jobs (Ohjannut Danny Boyle ja käsikirjoittanut Aaron Sorkin)

Nämä kaksi viimeistä oli vaikea laittaa järjestykseen sillä pidin näitä molempia elokuvia täydellisenä. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että Steve Jobs oli vähemmän täydellinen ja täten se sai toisen sian tämän vuotisessa listauksessa. Olen tehnyt tästä jo postauksen, joten sen enempää en rupea tästä kirjoittamaan. Sanon vaan sen, että Alan Sorkinin käsikirjoituksista pitävät eivät taatusti tule pettymään.

1.Spotlight (Ohjannut sekä käsikirjoittanut John McCarthy)


Tositarinoihin perustuva, joka kertoo Bostinin lehdistön tekemästä jutusta, joka ravisteli katolilaista kirkkomaailmaa aivan perin pohjin. Katsoin vasta äskettäin ja en yhtään ihmettele miksi tämä sai vuoden elokuva oscarin. Tämä elokuva on niin hyvin näytelty, käsikirjoitettu ja ohjattu, että se saa tämän elokuvan näyttämään ihan dokumentilta ja hyvällä tavalla. Näyttelijät olivat sisäistäneet roolinsa äärettömän hyvin ja kun heitä katsoi niin samalla unohti, että he ovat näyttelijöitä. Se tuntui oikeasti niin todelta. En löydä mitään moittimisen arvoista. Kaikki oli vain niin täydellistä ja aihe oli juuri niin karmiva, että elokuvan kohtauksiin tuli pakosti reagoitua ja ajatella, että miten tämmöistä on oikeasti päässyt tapahtumaan.

Muita mainitsemisen arvoisia ehdokkaita: Star Wars: Episode VII - The Force Awekens (oli pitkään listalla, mutta vaikka olenkin suht kova star wars fani ja pidin tästä elokuvasta kovasti niin ei se silti mielestäni ihan kärki viisikkoon yllä), The Hateful Eight, Creed: The Legacy of Rocky, The Big Short, Yksin Marsissa, Southpaw, The Walk, Mad Max: Fury Road (Mad Max vaikutti elokuvateatterissa täydelliseltä taka-ajo toiminta elokuvalta, mutta kun se tuli netflixiin ja katsoin sen uudestaan ei se sykähdyttänytkään enään niin paljoa. hyvä elokuva siltikin), Bridge of Spies (erittäin hyvä elokuva, joka todistaa, että Spielberg osaa edelleenkin tehdä laatu elokuvia) & Mission Impossible: Rogue Nation

Siinä oli minun listani omasta mielestäni vuoden parhaista elokuvista. Puuttuiko joku mielestäsi? Olisitko itse laittanut elokuvat toiseen järjestykseen? vai olisiko listasi ollut ihan erinlainen?

The Visit (2015)

 So they are weird in the morning, but they're even weirder at night?

The Visit ei ollut viime vuoden odotetuin elokuva ja siitä on puhuttu aika vähän enkä yhtään ihmettele asiaa sillä viime vuosien kauhuelokuvat ovat olleet paria poikkeusta lukuun ottamatta aivan kamalaa kuraa. Elokuvan käsikirjoittaja sekä ohjaaja on monista hyvistä sekä menestyvistä elokuvista tuttu Manoj Nelliyattu Shyamalan (tunnetaan myös nimellä M. Night Shyamalan), mutta hänenkin viime aikaiset elokuvat (kuten mm. After Earth) eivät tuoneet uskoa ainakaan minun kohdallani tätä elokuvaa kohtaan. 

Voin heti alkuun todeta, että The Visit yllätti minut aivan täysin. Shyamalan oli päättänyt näemmä parin todella heikon elokuvan jälkeen, että hän ei lähde enään isoihin projekteihin vaan rupesi vetämään projektia, jolla ei ollut lainkaan rahoitusta sitä elokuvaa tehdessä vaan kuulin villiä huhua, että Shyamalan oli itse pistänyt omasta pussista elokuvaan ja sitä pitää arvostaa oli elokuva miten huono tahansa ja tässä tilanteessa vielä enemmän sillä The Visit ei ollut huono lainkaan. 

The Visit oli positiivinen yllätys, joka yllätti minut oikeasti aivan täysin. Odotin jotain perus kauhuelokuvaa, jonka perustana ovat säikytyskohdat ilman mitään järkevää taustatarinaa jne. mutta sainkin yhden vuosikymmenen parhaimman kauhuelokuvan. Tarina oli varsin vakuuttava ja uskottava ja elokuvan aikana se tulee aina vain uskottavammaksi kunnes lopussa kaikki vain loksahtaa kohdilleen. Keksin tarinasta vain yhden aukon, jota en nyt sano, koska spoilaisin koko elokuvan siinä, mutta sekin oli tavallaan aika pieni aukko jos siihen ei takerru. The Visit on myös elokuva, joka kannattaa katsoa ilman, että tietää mitään. Esim. älkää katsoko elokuvan traileria se sillä siitä voi kehkeytyä teille ihan vääränlainen kuva elokuvasta. Elokuvasta ei oikeastaan tarvitse tietää kuin sen, että tämä kertoo kahdesta lapsen lapsesta, jotka menevät äitinsä vanhempien luokse kylään ja siellä tapahtuu outoja asioita. That's it, mitään muuta ei tarvitse tietää. 

Tarinan lisäksi elokuva onnistui myös hahmoissa sekä varsinkin näyttelijävalinnoissa. Molemmat päähahmot ovat uskottavia 12-14 vuotiaita lapsia ja molempien näyttelijät onnistuivat loistavasti. Myös isovanhemmat olivat hyviä. Varsinkin se mummo oli erityisen hyvä. Muita hahmoja ei oikeastaan ollut kuin vain ohimennen, joten en ota niihin kantaa millään tavalla.

Asia mikä yllätti minut tässä kaikkien eniten oli elokuvan koomisuus sillä välillä elokuva tuntui yhtä paljon komedialta kuin kauhuelokuvalta ja nimen omaan hyvällä tavalla. Sisarruksista nuorempi eli Tyler päästi välillä niin hauskoja repliikkejä, että nauroin enemmän kuin keskiverto komedioiden aikana ja kyseinen hahmo myös räppää elokuvan aikana mikä voisi kuulostaa enemmän huonolta kuin hyvältä asialta, mutta uskokaa pois se oli loistava lisä elokuvaan. Elokuvan hauskuus oli yks suurimmista asoista miksi ylipäätään pidin tästä elokuvasta.

Lyhyesti sanottuna pidin elokuvasta yllättävän paljon. Se oli viihdyttävä monella tasolla ja se oli uskottava myös tarinanan osalta toisin kuin monet tämän genren edustajista. Pidin elokuvan tunnelmasta, näyttelijöistä ja lähes tulkoon kaikesta tässä elokuvassa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi ollut täydellinen. Suosittelen erityisesti kauhuelokuvien ystäville, mutta uskon että The Visit voisi viihdyttää muitakin ei niin kauhugenrenystäviä. 

Kesän kuulumiset

Tämä kesä on mennyt ihan mielettömän nopeasti enkä ole ehtinyt tekemään postauksia niin paljon kuin olisin halunnut. Viime aikoina olen saanut pikkaisen kiinni tästä blogielämästä ja täten saanut ulos jonkin verran postauksia, mutta keskeneräisinä on silti aikamoinen liuta postauksia. 

Sain vihdoinkin aloitettua tämän trilogian!

Olen ehtinyt lukemaan aika niukasti, mutta kuitenkin olen lukenut. Esim. sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa LoTR-trilogian ja se etenee tasasesti. Steve Jobsin elämänkerta on junnannut paikallaan jo jonkin aikaan, mutta se onkin semmoinen kirja, ettei pieni tauko ole haitaksi. Olen myös edennyt viimeinkin Olympoksen sankareiden viimeiseen kirjaan, mutta omaksi harmiksi en ole pitänyt siitä laisinkaan yhtä paljon kuin edellisistä osista. Tarinan kerrontaan valitut hahmot eivät ole oikein mieleisiäni. Viikon alussa aloitin myös lukemaan Dorian Grayn Muotokuvaa, jonka olen jo kertaalleen lukenutkin ja silloin se löysi tiensä ihan minun lempikirjojen joukkoon, joten kun löysin kyseisen kirjan hyvä kuntoisena kirpparilta alle eurolla oli minun pakko ostaa se. Kyseinen kappale on Kai Kailan suomentama ja se minkä itse luin oli Jaana Kapari-Jatan suomentama, joten jännä nähä onnistuuko Kain suomennos yhtä hyvin kuin Jaanan, sillä Jaanan suomennos oli ihan loistava.

Elokuvia ja sarjoja olenkin katsonut sitten aivan liika. Kesän aikana on sarjoina mennyt niin Game of Thronesin kuudes tuotantokausi (josta ehdinkin jo tekemään mielipidepostauksen), Uusi Sherlockin kaudet 1-2 (joista molemmista on tulossa omat postaukset), HBO:n uutuus Vinyl, Netflix sensaatio Bates Motel, Peaky Blinders, Suits ja Mr. Robot.  Koitan tehdä postauksen mahdollisimman monesta, mutta epäilen etten onnistu kaikista tekemään. Ajattelin myös, että jos tekisin tuommosen spoileri täytteisen mielipidepostauksen (kuten tein Game of Thronesista) Sherlockista. Sarjan päänäyttelijä Benedict Cumberbatch kun on lumonnut minut kuluvan kesän aikana sekä Sherlockina, että elokuvassa The Imitation Game Alan Turingina.

Benedict Cumberbatch elokuvassa The Imitation Game.

Elokuviakin olen katsonut aivan hirveeeeesti. Uutuuksista tein jo varsin kielteisen postauksen Batman vs Superman elokuvasta.  Muita uutuuksia joista olen tekemässä postausta ovat mm. Hail, Caesar!, Demolotion, Get a Job, Captain America: Civil War, 10 Coverfield Lane, Hush sekä The Fundamentals of Caring. Muita elokuvia joista teen postauksen ovat mm. The Imitation Game, Amerikan Psyko, John Wick, Room, Drive jne.. eli elokuvapostauksia tulee olemaan tulevaisuudessa paljon. 

  Tässä kaikki tällä kertaa, mites teidän kesänne on kulunut?

Game of Thrones: ajatuksia tuotantokauden finaalista.

Postaus sisältää spoilereita niin edellisistä kuin myös sarjan kuudennesta jaksosta.

Minun piti tehdä tämä heti kun olin nähnyt kyseisen jakson, mutta minulla on ollut viime aikoina semmoinen paha tapa, että alotan hirveästi kaikenlaisia postauksia, mutta jokainen niistä tahtoo jäädä keskeneräiseksi. Tälläkin hetkellä keskeneräisiä postauksia on vähän yli kaksikymmentä. Aion kyllä kirjoittaa ne jossain välissä (tai ainakin uskottelen itselleni niin) eli ehkä piakkoinkin saan aika nopealla tahdilla postauksia ulos. 

Game of Thrones on yksi kaikkien aikojen seuratuin tv-sarja sekä yksi suosikeistani fantasiasarjojen suhteen ja täten olinkin odottanut tätäkin kautta ihan vesikielellä. Viides kausi oli selvästi huonoin kausi ja se toi vähän kysymysmerkkejä tätäkin kautta ajatellen, mutta uskoin (tai ainakin halusin uskoa), että sarja saa oman tasonsa taas. 

Kuudes kausi ikävä kyllä oli loppua lukuunottamatta aikalailla samanlainen kuin viides kausi, mikä oli pienoinen pettymys. Tarkennan vielä ettei viides kausi ollut huono, ei missään nimessä se ei vaan ollut yhtä hyvä kuin neljä ensimmäistä kautta, joihin olin jo tottunut. Tiedän, että kausi täytyy rakentaa kohti sitä viimeistä jaksoa, mutta näillä kahdella viimeisellä kaudella kaikki muut paitsi kauden finaalit tai sitä edeltävät jaksot ovat olleet tavallaan tylsiä, niissä ei tapahdu tarpeeksi eikä niissä tule sen erikoisimmin käänteitä joihin oltiin totuttu ensimmäisen kauden ensimmäisestä jaksosta lähtien näkemään. 

Kuudennen kauden finaali oli kuin paluu arkeen tämän sarjan osalta sillä se oli juuri niin sekopäinen ja mitään säästelemätön kuin sarjalta voisi odottaa ja ai, että kuinka haltioissaan tästä olinkaan. Ei sillä ettei viidennen kauden päätös olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta siinä oli kuitenkin semmoisia tapahtumia, jotka pysty jättämään taakse olankohautuksella sillä ne oli joko kyseiselle sarjalle liian lällyjä tai sit ne oli vain niin ennalta-arvattavia tai vielä pahempaa ne oli aivan turhaan tehty. Turhalla tarkoitan esim. Jon Snown kuolemaa, koska noh kaikki varmaan tiedostivat sen että se tulee vielä takaisin. 

Ramsey Bolton sai sen minkä ansaitsikin. En tykännyt tästä kaverista koko sarjan aikana millään tavalla ja herran kiitos se kuoli. Se, että se kuoli ei ollut edes tarpeeksi vain se miten se kuoli oli paluu takaisin tän sarjan ytimeen. Sitä ennen ollut taistelu oli Jon Snown- sekä Boltonin miehistöjen välillä oli mun mielestä ehkä koko sarjan hienoin taistelu. Aluksi en tykännyt Jon Snowsta ollenkaan mutta nyt pikkuhiljaa alan kallistumaan hänen puolelleen ja ennen kaikke Starkin suvun puolelle sillä Arya Stark on heti Tyrionin jälkeen lempihahmoni koko sarjasta ja viihdoinkin hän päätti jättää sen "näkymättömyyden" tavoittelun ja päätti suunnata kotiin. 

Ainiin! "King of the North!" onkin Targaryen. 

Jännä nähdä selviääkö Jonille se, että Starkin lisäksi hän on myös Targaryenin sukua ja millä tavalla tämä vaikuttaa häneen. Itse ainakin yllätyin tästä. 

Cersei Lannister. Ei jumaliste mikä nainen. En ole tämänkään hahmon suurin fani, mutta se miten se hoiti uskonnolliset sekä Tyrellin suvun oli osoitus siitä, ettei hän kaihda mitään ja sen hetken ajan olin hänen beesissä ihan täysillä sillä jos joku risoi minua näiden kahden kauden aikana niin ne uskovaiset. Ne tuntuivat jotenkin hidastaneen sarjaa ja siinä ajassa eli kahden kauden aikana ei oikein tapahtunut Lannistereiden osalta/taholta niin paljon ja se oli minun mielestä pois sarjalta, joten iso plussa siitä. Kuten Mainitsinkin niin Tyrellin suku meni siinä samalla, mikä ei haitannut minua myös ollenkaan. Se miten kaikki tapahtui oli mielestäni hyvin tehty. Se miten ne lapset tappoi Grand Maester Pycellen ja siitä jatkunu kohtaus kohti kynttilää joka oli lähes loppuun palanut ja siitä syntynyt räjähdys jne. Kyllä, se iski ainakin minuun. Myös se, että Cersei on kuningatar tästä lähtien on jotain minkä uskon tuottavan hedelmää näin sarjaa ajatellen. Hieman mietityttää, että minkälaista draamaa syntyy Jamien ja Cersein välille, koska heidän lapsi (Thomas) teki itsarin Cersein johdosta niin voi olla, että Jamie saattaa nostaa jonkin sortin mellakan. Lähtökohtaisesti kuitenkin uskon, että he pitävät toisiensa puolia myös tulevaisuudessa. 

Daenerysin matka on oli koko kauden ajan ehkä tylsin asia koko sarjassa. Onneksi he saivat ne laivat itsellensä niin ensi kaudella voi odottaa se suuri sota ellei nyt käy niin, että he törmäävät kesken matkan Greyjoyn sisarrusten sedän laivueen kanssa sillä siitä mitä todennäköisesti seurais taistelu merellä ja me saatais odottaa taas vuoden pidempään sitä suurta taistelua. 

Mitäs muuta minulla olikaan.. Ainiin Branin taival oli mielenkiintoinen tämän kauden aikana. Varsinkin Hodorin loppukohtaus oli varsin mieleenpainuva. 

Olikohan siinä nyt kaikki. Todennäköisesti ei, mutta näillä ajatuksilla mennään nyt. Mitäs mieltä te olitte kauden huipentumasta, kuluneesta kaudesta tai ylipäätään tästä sarjasta?