Star Wars: Episodi III - Sithin kosto (SPOILER-ARVOSTELU)

Tiedän, että on kirosana myöntää (ainakin Star Wars -fanien keskuudessa) tykkäävänsä pre-trilogiasta, mutta mun on myönnettävä, että minä henkilökohtaisesti rakastan Sithin Kostoa. Osa tästä tunteesta voineen johtua siitä, että kun tämä tuli niin olin niin tämän hypessä kuin olla ja voi. Itseasiassa kuin tämä elokuva oli yhtiä kovimpia paikkoja lapsena minulle (näin elokuvien saralla), sillä tämä "lopetti" kaikkien aikojen lempielokuvasarjani.

Ihan ensimmäiseksi CGI on parantunut huomattavasti. Avaruustaistelu alussa on suorastaan loistava ja on vieläkin, vaikka elämme vuotta 2017 niin vieläkin jaksan innostua siitä. Anakin on erinlainen kuin kloonien hyökkäyksessä ainakin siihen asti kunnes hän pääsee taas Padmen lähettyville, mutta siitä myöhemmin. Ekaa kertaa koko trilogian aikana Anakin ja Obi-Wan tuntuvat olevan oikeasti parhaita kavereita. Heidän jutut olivat ihan hauskoja, he toimivat kahestaan ja mikä parasta Anakin oli se sankari ja maailmankuulu Jedi jota odotimmekin. 

Anakinin pelastaessa Obi-Wanin repijädroideilta R2D2:n kanssa oli osoitus tästä. Toisaalta tämä oli myös osoitus siitä miksi Anakin ei soveltunut Jediksi ja se oli mielestäni hieno pieni palanen koko kuvasta miksi hän kääntyi pimeälle puolelle. Seuraavaksi tuli tuli kohtaus, jossa Anakin ja Obi-Wan taistelivat Dookua vastaan ja kun Obi-Wan oli pelattu pelistä pois niin se taistelu oli silkkaa loistoa. Vaikkakin Obi-Wan saatiin hieman liian helposti pois ja sit kun Dooku kaatoi sen koko parven hänen jalkojensa päälle niin ihme ja kyllä kohta Obi-Wan pystyi taas kävelemään. Se kohtaus saa aina pienen naurukohtauksen aikaiseksi. Takas Anakiniin ja Dookun taisteluun. Siihen mennessä elokuvaa koko saagan hienoin valomiekkataistelu, minkä Anakin voittaa ja se miten Palpatine sanoo sen jäkeen sen "Do It" ja Anankin tappaa voimattoman Dookun nii ai siinä oli jo pientä sitä Sidiusta jota ollaan niin kaivattu tähän trilogiaan.

Sitten saamme nähdä uuden hahmon General Grievusin, joka on ihan ok. Ei mikään superpahis, mutta ihan hyvä lisä elokuvaan. Tämän kohdattuaan Anakin joutuu laskeutumaan puolikkaalla tähtialuksella, mutta kuten tiedämme niin galaksin parhaana hän onnistuu tässä, mutta tykkäsin siitäkin kohdasta ja R2D2:n sekä Anakinin pieni sananvaihto sen aikana sai minut ainakin lapsena hymyilemään. 

Sit pääsemme taas maanpinnalle. Anakin saa suitsutusta osakseen ja Obi-Wan antaa hänen ottaa tästä kaiken kunnian itselleen. Padme palaa kuvioihin ja siitä lähtien alkaa taas kömpelöitä dialogeja, Lucas ei oo todennäiköisesti itse koskaan joutunut vastaaviin tilanteisiin tai sit ei vaan ymmärrä, ettei ihmiset puhu noin. Anakin saa tietää, että Padme on hänelle raskaana ja hänen ilmeestään voi päätellä ettei se ollut ehkä niin hyvä uutinen kuin hän antoi Padmen olettaa. Tässä vaiheessa myös CGI heikkeni huomattavasti ja se tausta on suoraan sanottuna huono. Taustan nähdessä sen huomaa heti etteivät ne ole aitoja. 

Tästä lähtee kuitenkin Anakinin alamäki. Hän näkee unia siitä kuinka Padme kuolee synnytyksessä ja alkaa olemaan huolissaan siitä. Jedi määräysten takia hän ei voi paljastaa sitä kenellekään ja se tuska mikä kasvaa hänen sisällään on jotain sietämätöntä. Hän käy keskustelemassa Yodan kanssa, mutta tämä keskustelu oli yhtä turhan kanssa Anakinin osalta. Ainoa, joka kykeni auttamaan omien sanojensa mukaan oli Palpatine. Keskustelu jonka he kävivät sen ihmeellisen näytöksen aikana nostaa aina käsikarvat ylös. Ian McDirmind on kuin luotu näihin keskusteluihin ja veti sen täydellisesti läpi. 

Tämän elokuvan aikana huomaa, että tämä, juuri tämä tarina on se mitä Lucas on halunnut meille kertoa koko ajan. Harmi vaan siitä ei ollut kolmeen elokuvaan ja sen takia saimme pettyä ennen tätä osaa. Tässä kaikkia mitä olin voinutkin odottaa ja vähän enemmänkin. Palpatinen psykologinen peli Anakinin kanssa oli suorastaan loistavasti toteutettu. Yksi asia miksi rakastan tätä elokuvaa niin paljon on myös se, että tässä Jeditkin ovat semisti ylimielisiä todella tyhmineen sääntöineen, että pieni osa minusta on aina välillä sitä mieltä, että he ansaitsivat sen mitä heille tapahtui. 

Mace Windu oli tästä kaikkien räikein osoitus. Hän on koko ajan Anakinia vastaan ja kylvää omalla toiminnallaan ajatusta etteivät jedit ehkä olekaan hyviksiä. Varsinkin kun hän on tappamassa Palpatinie ja Anakin huutaa "its not the jedi way" kuten hän itse mietti Dookun kohdalla ja kun Mace Windu vastaa hänelle täsmälleen samoilla sanoilla kuin Palpatine vastasi Dookun kohdalla nii häneltä lähtee kaikki usko jedeistä ja se oli mun mielestä varsin mielenkiintoinen kohta. Siitä alkaakin Dart Vaderin aikakausi, jonka hän alottaa tappamalla kaikki nuoret-lapset jeditemppelistä. Samalla kuin Kloonit hyökkää ympäri maailmaa Jedien kimppuun koittaen tappaa heidät. Täytyy sanoa, että tämäkin kohtaus on ehkä koko Star Wars saagan hienompia. Varsinkin jälkimmäinen kun alkaa sinfonia soimaan ja Jedit yksitellen kuolevat. 

Palpatine lähettää Anakinin Mustafariin tekemään tuhojaan samaan aikaan kuin Obi-Wan ja Yoda saavat selville ketkä ovat tämän hyökkäyksen takana ja tässä tulee pieni ristiriita taas. Kun Yoda päättää, että Obi-Wan lähtee Anakinin perään ja hän lähtee Palpatinen perään niin miksi ihmeessä he eivät lähteneet kahestaan ekana Palpatinen kimppuun ja sitten Anakinin. Oliko Yodakin niin ylimielinen loppuen lopuks ettei uskonut että voisi hävitä? no ei siitä sen enempää. Obi-Wan löytää Anakinin ja siinä alkaa puheiden taistelu, jossa Lucaksen dialogit alkavat taas naurattamaan. "YOU WILL NOT TAKE HER FROM ME" jne. Sit alkaa eeppinen taistelu "veljesten kesken" joka on minusta edelleenkin hienoin valomiekkataistelu missään elokuvassa. Moni sanoo ettei se näytä aidolta ja se oli liiallisesti suunniteltu ja siitä huomas kuinka he tietävät toistensa liikkeet koko ajan niin.. jos tämä on jonkinlainen este nauttimasta sitä niin ette ehkä ymmärtäneet, että he ovat jedejä ja heidän kuuluukin tietää toisten aikeet hyvissä ajoin. Sen myönnän, että taistelu kesti hieman liian pitkään ja koska kukaan ei näemmä kyennyt keksimään mitään loogista loppua tälle niin se päättyi vähän typerästi. Obi-Wanin tunteenpurkaus taistelun jälkeen oli myös hieno kohtaus, jossa viimeistään tajutaan miten paljon hän välittä Anakinista. 

Toisaalla samaan aikaan Palpatine taisteli Yodaa vastaan ja on todettava ettei tämä ollut yhtä viihdyttävä kuin toisaalla käyty kamppailu. Ei tämä kuitenkaan huono ollut vaan ihan viihyttävä pieni breikki aina toisaalta, mutta silti olisin kaivannut hieman jotain ekstraa siihe. 

Loput tiedämmekin Padme kuoli koska ei halunnut kai elää? Vähän kömpelö, mut hyväksytään. Anakin synty tyhjästä niin ehkä toikin nyt menee. Lapset piilotetaan Keisarilta ja Anakin saa pukunsa. Tosin se kohtaus joka oli yhdistetty Padmen hautajaisiin oli liikuttava. 

Kaikista heikkouksistaan huolimatta minä edelleenkin rakastan tätä elokuvaa. Viihdyn aina elokuvan parissa ja olen uskokaa pois katsonut tämän elokuvan niin monesti etten edes muista lukua. 

Pre-trilogia on nyt arvosteltu! Mitä mieltä te olette tästä elokuvasta ja koko trilogiasta? Haluatteko muuten, että kirjoitan arvostelun myös Clone Wars tv-sarjasta?

A-

Star Wars: Episodi I - Pimeä uhka

Tähän alkuun pitää sanoa, että aion kirjoittaa jokaisesta SW-leffasta arvostelun. Odotan niin malttamattomana seuraavaa episodia, että ajattelin taas vaihteeksi katsoa kaikki SW-leffat ja siitä tulikin mieleen, että voisin kirjoittaa niistä myös arvostelut. Arvostelen elokuvat tällä kertaa kriitikon silmin enkä vannoutuneen star wars fanin silmin ja koitan löytää jotain uusia näkökulmia jos se on edes mahdollista. Ei siitä kuitenkaan sen enempään vaan ryhdytään perkaamaan Pimeää uhkaa!

Monet SW-fanit vihaavat tätä elokuvaa ja monessa listauksessa Pimeä Uhka yltää kaikkien "aikojen pettymykset" listalle ja hyvin korkeelle sinne. Itse en ymmärrä tota vihaa tätä kohtaan, mutta pettymyksen ymmärrän vallan hyvin sillä olihan tämä aikanaan pienoinen pettymys. Alkuperäisen trilogian jatkuva toiminta oli vaihtunut tylsähköön politikointiin ja komedinen puoli oltiin koitettu tuoda esillä todella väärällä tavalla..  ala Jar Jar Binks. 

Itse en siis vihaa tätä, mutta en myöskään rakasta tätä samalla tavalla kuin alkuperäisiä elokuvia. Pimiä uhka on ihan hyvä leffa. Tavallaan viihdyttävä ja mielenkiintoinen, mutta jossain kohdissa äärimmäisen uuvuttava ja tylsähkö elokuva. Minuun suurimmat kompastuskivet olivat elokuvan osalta näyttälytyö tai pikemminkin niiden ohjaus. 

Pimeä uhka sisältää mahtavia näyttelijöitä, mutta tässä elokuvassa kenestäkään ei paistanut läpi minkäänlaista intohimoa tai palaavaa halua näytellä vain päin vastoin jokaisen esiintyminen oli niin tasapaksua ja tylsää. Ainoa joka päästi jonkinlaisen tunteen tapaisen asian ilmoille oli nuori Obi-Wan Kenobi elokuvan loppupuolella. Syy on varmasti sekä että ohjaustyössä sekä näyttelijöissä itsessään. 

Elokuvassa ei myöskään ole päähenkilöä tai siis jos ihan tarkkoja ollaan niin Qui-Gon Jinn taitaa olla elokuvan päähenkilö, mutta tavallaan tässä ei ole semmoista. Ja vaikkakin Qui-Gon olisikin päähenkilö niin herää kysymys, että miksi?? Qui-Gon on mielenkiintoinen hahmo jos häneen perehtyy sen enemmän, mutta kun tämä elokuva tuli niin ei kukaan tiennyt kuka se ees on. Kaikki ajattelivat, että Yoda olisi opettanut Kenobia ja tämä taas puolestaan Anakinia niinkuin alkuperäisissä elokuvissa oli sanottu. Toki kirjojen osalta tätä on vissiinkin korjattu, että Yoda olisi opettanut Kenobia vielä nuorempana ja plah plah plah, mutta niin tai näin Qui-Gon oli varsin turha hahmo, vaikka itse pidinkin siitä.

Tämä trilogia oli suunniteltu kertomaan Anakinista, mutta tämä elokuva ei kerro siitä kuin ihan murto-osan. Pod Racing oli toki ihan hauska (myös pelinä :P) mutta muuten Anakin jää aika varjoon elokuvan osalta. Anakinin näyttelijä oli myöskin pienemmoinen hutiveto, mutta ihan oikeesti en ymmärrä mitä ihmisten päissä liikkui tuolloin kun niin nuori tai oikeastaan lapsi eli 10v Jake Lloyd haukuttiin niin kertakaikkisen pahasti, jokaisen fanin ja median toimesta, ettei hän ole tähänkään päivään mennessä toennut siitä. Jos joku olisi ansainnut haukut niin Lucas ja hän olisi varmasti ottanut ne mielummin kuin antanut pienen lapsen kärsiä siitä. Tai niin haluisin uskoa, niin tai näin Lloyd ei ansainnut semmosta vihaa päällensä.

Takaisin itse elokuvaan. Alkuperäisen trilogian suosikkihahmo Yoda ei tee tässä elokuvassa muuta kuin istuu ja puhuu. Itseasiassa kukaan muu jedi kuin Qui-Gon Ja Obi-Wan ei tee tässä elokuvassa muuta kuin istuu ja puhuu. Yksi suuri pettymys oli myös Palpatine. Imperiumin keisari ja mahtava Sith Lordin (joka sai isän ja pojan melkein tappamaan toisensa) ainoa tehtävä tässä elokuvassa oli saada kuningattarelta allekirjoitus johonkin kämäseen lappuun. C'moon, voiko tuommosta potenttiaalia heittää noin pahasti hukkaan.  

Elokuvan paras anti oli mielestäni elokuvan loppupuolisko, jossa Obi-Wan ja Qui-Gon taitstelevat Darth Maulia vastaan. Valomiekkataistelu oli varsin hyvä ja toi taustamusiikkeineen välillä kylmät väreet. Darth Maulilla on omat faninsa ja hän oli ihan "cool" hahmo, mutta itse en oikein tämän elokuvan aikana saanut siitä kauheasti irti. Hänellä ei ollut minkäänlaista taustaa ja hän oli loppuen lopuksi tosi lyhyen ajan elokuvan parissa. Toki Clone Wars ja Rebels sarjassa hänestä saa enemmän irti, mutta se ei nyt kuulu tähän elokuvaan mitenkään. Anakinin oma seikkailu elokuvan loppupuolella oli myöskin ihan hauskaa katottavaa. Ihmettelen vaan joka kerta kun näen sen, että mistä ihmeestä se oli saanut lapsille tehdyt pilottikypärän? Noh pieniä virheitä.

Lopullinen arvioni on, että Pimeä uhka on kaikista noista virheistä huolimatta ihan hyvä leffa, jonka katson suht. mielellään. Olisin itse kuitenkin tehnyt monet asiat toisin.

C