Jessica Jones (Kausi 1.)

Humanity sucks and they don't deserve saving
Jessica Jones. Alkoholisoitunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut valokuvaamaan pettäviä puolisoita kunnes menneisyyden haamut päättävät ilmestyä hänen elämäänsä ja tämän seurauksena hän ajautuu taisteluun mieliä hallitsevan pahiksen kanssa. Jessica Jones kuuluu marvellin tuotantoon sekä samaan maailmaan Avengers supersankarien kanssa. Sarja sijoittuu aikaan sen jälkeen kuin avaruusoliot ja supersankarit ottivat mittaa toisistaan ja kertoo vähän rivien välistä kuinka se vaikutti muiden kykyjä omistavien maailmaan näin katutasolta.

Itse pidän henkilökohtaisesti marvellin nykytuotannosta paljon. Iron Manista lähtien olen nähnyt kaikki marvellin elokuvat ja lähtökohtaisesti olen pitänyt kaikista niistä. Silti minulla riitti epäilyjä näiden sarjojen (Jessica Jones ja Daredevil) suhteen. Tämän sarjan suhteen minun suurimmat epäilyni kohdistuivat Krysten Ritteriin sillä en ollut hänen suurin faninsa. Olin nähnyt hänet sarjassa Asunto 23 ja en pitänyt siitä enkä sarjasta ollenkaan. Sarjan nähneenä voin kuitenkin huokaista ja todeta, että tällä hetkellä en osaisi kuvitella ketään muuta kuin Krysten Ritterin Jessica Jonesin rooliin, sillä hän onnistuu kympin arvoisest.  

Jessica Jones on supersankaritarina, mutta ei ihan sieltä ihan kliseisimmästä päästä ja jos oikein tarkkaan miettii niin itse pitäisin tätä enemmän dekkarina kuin supersankaritarinana. Sarjan aikana ei tapella avaruusolioita vastaan eikä pistetä rakennuksia maan tasalle vaan sarjan pahis tekee harmia ennemminkin henkisesti. Sen sijaan, että viimeisen päälle pumpatut steroidisankarit mittelisivät voimiaan niin tässä sarjassa taistellaan ennemminkin vahvojen mielten kautta ja on todettava, että sarjan luojat ovat onnistuneet tässä varsin vahvasti. Sarjan pääpahiksen roolia esittänyt (Harry Pottereistakin tuttu) David Tennant onnistuu roolissaan myöskin äärimmäisen hyvin ja näin luo sarjaan pahiksen, joka oikeasti pistää ihon kananlihalle.

Sarjasta löytyy kuitenkin myös heikot puolet kuten itseään toistava kerronta. Itseään toistavat jaksot alkavat puuduttamaan ja toisinaan sarjasta katoaa sen myötä mielekkyys. Tämä ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma sillä, vaikka sarja toistaakin itseään niin sarjan hahmot jaksavat kantaa mielenkiintoa niin, ettei sarja menetä kokonaan makuansa. Sarjan loppuhuipennus palkitsee myös katsojansa.

Lyhyesti sarja on kertoo vähän erinlaisen suersankaritarinan, joka on varsin mielenkiintoinen sekä viihdyttävä ja vaikka tarina toistaakin itseään aina ajoittain niin sitä kantaa vahvasti onnistuneet roolisuoritukset aina fantasitiseen finaaliin saakka.

2 kommenttia:

  1. Hei, sinulle on haaste blogissani :)

    http://noannankirjat.blogspot.fi/2016/07/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista