Jessica Jones (Kausi 1.)

Humanity sucks and they don't deserve saving

Jessica Jones. Alkoholisoitunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut valokuvaamaan pettäviä puolisoita kunnes menneisyyden haamut päättävät ilmestyä hänen elämäänsä ja tämän seurauksena hän ajautuu taisteluun mieliä hallitsevan pahiksen kanssa. Jessica Jones kuuluu marvellin tuotantoon sekä samaan maailmaan Avengers supersankarien kanssa. Sarja sijoittuu aikaan sen jälkeen kuin avaruusoliot ja supersankarit ottivat mittaa toisistaan ja kertoo vähän rivien välistä kuinka se vaikutti muiden kykyjä omistavien maailmaan näin katutasolta.

Itse pidän henkilökohtaisesti marvellin nykytuotannosta paljon. Iron Manista lähtien olen nähnyt kaikki marvellin elokuvat ja lähtökohtaisesti olen pitänyt kaikista niistä. Silti minulla riitti epäilyjä näiden sarjojen (Jessica Jones ja Daredevil) suhteen. Tämän sarjan suhteen minun suurimmat epäilyni kohdistuivat Krysten Ritteriin sillä en ollut hänen suurin faninsa. Olin nähnyt hänet sarjassa Asunto 23 ja en pitänyt siitä enkä sarjasta ollenkaan. Sarjan nähneenä voin kuitenkin huokaista ja todeta, että tällä hetkellä en osaisi kuvitella ketään muuta kuin Krysten Ritterin Jessica Jonesin rooliin, sillä hän onnistuu kympin arvoisest.  

Jessica Jones on supersankaritarina, mutta ei ihan sieltä ihan kliseisimmästä päästä ja jos oikein tarkkaan miettii niin itse pitäisin tätä enemmän dekkarina kuin supersankaritarinana. Sarjan aikana ei tapella avaruusolioita vastaan eikä pistetä rakennuksia maan tasalle vaan sarjan pahis tekee harmia ennemminkin henkisesti. Sen sijaan, että viimeisen päälle pumpatut steroidisankarit mittelisivät voimiaan niin tässä sarjassa taistellaan ennemminkin vahvojen mielten kautta ja on todettava, että sarjan luojat ovat onnistuneet tässä varsin vahvasti. Sarjan pääpahiksen roolia esittänyt (Harry Pottereistakin tuttu) David Tennant onnistuu roolissaan myöskin äärimmäisen hyvin ja näin luo sarjaan pahiksen, joka oikeasti pistää ihon kananlihalle.

Sarjasta löytyy kuitenkin myös heikot puolet kuten itseään toistava kerronta. Itseään toistavat jaksot alkavat puuduttamaan ja toisinaan sarjasta katoaa sen myötä mielekkyys. Tämä ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma sillä, vaikka sarja toistaakin itseään niin sarjan hahmot jaksavat kantaa mielenkiintoa niin, ettei sarja menetä kokonaan makuansa. Sarjan loppuhuipennus palkitsee myös katsojansa.

Lyhyesti sarja on kertoo vähän erinlaisen suersankaritarinan, joka on varsin mielenkiintoinen sekä viihdyttävä ja vaikka tarina toistaakin itseään aina ajoittain niin sitä kantaa vahvasti onnistuneet roolisuoritukset aina fantasitiseen finaaliin saakka.

Pan (2015)

Poika, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi teki paluun valkokankaalle. 

Pan on täysin uudenlainen tarina kaikille tutusta Peter Panista. Elokuva kertoo kuinka Peter Panista tuli Peter Pan. Kuinka hän oppi lentämään, kuinka hän päätyi mikä mikä maahan jne. Tämä oli lähtökohtaisesti aika kutkuttava lähtöasetelma sillä itse olin pienenä todellinen Peter Pan fani (ainoastaan Liejonakuningas meni piirretyissä Peter Panin ohitse) ja täten olin tietysti halukas näkemään myös mistä tämä kaikki oli saanut alkunsa. 

Voi Pan.. Mistä edes aloittaisin.. Alotetaan, vaikka elokuvan visuaalista ulkonäöstä. Koko elokuvassa ei ollut kohtausta, jossa tapahtumapaikka tai jonkun hahmon tekemä stuntti näyttäisi aidolta. CGI jakaa mielipiteitä ja itse olen yleensä varsin neutraali tämän suhteen. Pystyn elämään sen kanssa ja jopa nauttimaan siitä, mutta tässä elokuvassa se ei vaan mennyt enään läpi. 

Tarina meni aivan järisyttävän nopeasti eteenpäin, enkä oikein missään vaiheessa saanut kiinni tarinan hahmoista. Poikaa, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi ei ollutkaan olemassa vaan Peter Pan (Levi Miller) olikin tässä versiossa, ennustuksen ihmelapsi, jonka tarkoituksena olisi kukistaa tarinan pahis eli Mustaparta (Hugh Jackman). Ensinnäkin siinä meni koko Peter Panin idea ja sen lisäksi minulle heräsi yksi kysymys mieleen. Eikö oikeasti löytynyt yhtään tuon kuluneempaa ideaa? Miksi hänelle ei laitettu saman tien arpea otsaan ja taikasauvaa käteen. 

Uusi Mikä Mikä Maa oli varsinainan rimanalitus ja suoraan sanottuna pyllistys alkuperäiselle mielikuvituksen täytteiselle ihmemaalle. Puolet koko ajasta mitä Mikä Mikä Maassa vietettiin oli louhoksessa, jossa Pan oli monien muiden lasten kuin myös aikuisten kanssa tekemässä töitä Mustaparralle . Hugh Jackman on yksi lempinäyttelijöistäni, mutta tässä elokuvassa.. Ihan oikeesti.. Elokuvassa oli kohtaus, jossa louhoksen kaikki asukkaat rupesivat yhtäkkiä laulamaan Mustaparran mukana Nirvanan Smell Like Teen Spirittiä. Siinä minä katsoin kun Hugh Jackman lauloi mustapartana Nirvanaa ja tätä kohtausta katsoessani huomasin miettiväni, että mitä helvettiä minä tulinkaan katsomaan. (Kohtaus löytyy tubesta: Linkki)

Vanhat hahmot oli muutettu totaallisesti. Koukku, tämä kaikkien rakastama vihollinen oli tässä elokuvassa Peter Panin puolella. Ei siinä sinänsä olisi ollut mitään vikaa ja itseasiasssa tämä hahmo olisi ollut ihan menevä ellei sillä olisi ollut ihan jumalattoman ärsyttävä puhetyyli. En edes osaa kuvailla kuinka ärsyttävää oli kuunella sitä parisen tuntia. 

Rooney Mara on tätä nykyän myös yhtiä lempinäyttelijöitäni ja vaikka hän ei näytä yhtään Tiger Lilyltä (en muista tällä hetkellä hahmon suomennettua nimeä) niin olin varsin tyytyväinen siihen, että hänet pestattiin kyseiseen rooliin ja olen vieläkin. Hän oli yhtiä ainoita valopilkkuja tämän elokuvan aikana. 

Levi Miller oli toinen, joka saa puhtaat paperit sillä hän oli hyvä. Pidin hänestä, hän osasi näytellä ja hän olisi ollut täydellinen Peter Pan jos elokuva olisi antanut sille mahdollisuuden, mutta ei niin ei. Harmittaa hänen puolestaan sillä hänestä olisi voinut tulla, vaikka Peter Panin uudet kasvot siinä missä Daniel Radcliffe on Harry Potterin. Tästä olisi voinut tulla todellinen menestys ja sitä kautta voinut tulla jatko-osia (jotka olivat muuten varmasti suunniteilla tai ainakin itse uskon hyvin vahvasti siihen.) jne..  

Pan oli pettymys niin monella tasolla. Liian nopea tempoinen elokuva, jossa oli liian paljon kaikkea roskaa sen sijaan, että siinä olisi ollut edes hiven jotain järkevää. Siihen kun lisätään kömpelö CGI:n käyttö niin saadan sammoinen kasa sitä itseään ettei paremmasta väliä.