Viikon top-5

Top-5 tv-sarjat, jotka ansaitsisivat (tai vaihtoehtoisesti olisivat ansainneet) mielestäni enemmän huomiota.

Simpsonit tuskin tarvitsevat enempää huomiota.

5.Donnelyn mafiaveljet (The Black Donnellys 2007). 

Sarja seuraa neljää amerikkalaisirlantilaista Donnelyn veljeksen elämää, joka on jo sarjan nimestä päätellen aika rikollistäytteistä.  En ole pitkään aikaan katsonut näitä. Itseasiassa olen nähnyt tämän sarjan vain kerran (silloin kun se tuli vielä sub-tv:ltä), mutta syy ei ollut siinä, että sarja olisi ollut jotenkin huono vaan se, että sarja päätettiin lopettaa ensimmäisen tuotantokauden jälkeen sillä katsoluvut eivät olleet odotuksen mukaiset. Olen vieläkin hieman katkera siitä johtuen, että sarja lopetettiin noin ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sarja oli paljon parempi kuin mitä katsojaluvut näyttivät.

4.Continuum (Continuum 2012).

Kanadalainen scifi sarja, joka sijoittuu samaan sekä vuoden 2077, että vuoden 2012 Vancuveriin.  Ilmastonmuutoksen myötä vuoden 2077 Vancuverista on tullut maailman johtava keskus, mutta se tulee uhatuksi sillä teloitetuksi tuomittu terroristiyhteisö pakenee menneisyyteen. Tapahtuman seurauksena myös Kiera Cameron (poliisi) joutuu tapahtuman keskipisteeseen eli vuoteen 2012 ja tämän seurauksena hänen on pysäytettävä terroristit jotka koittavat luoda sotaa menneisyydestä käsin. Olen katsonut kaksi kautta tätä ja en ymmärrä miksi tästä ei puhutu ollenkaan. En ole oikeastaan kuullut kenenkään tutun nähneen tai edes kuulleen tästä sarjasta, mikä on aika harmi sillä sarja on yllättävän hyvä ja mielestäni ansaitsisi enemmön huomiota.

3.Love (Love 2016)

Sarja kertoo kahdesta ihan erillaisesta ihmisestä jotka törmäävät sattumalta kioskilla ja tutustuvat erillaisten vastoinkäymisten jälkeen toisiinsa. Mickey on alkohilisti sekä seksiriippuvainen ja todella arvaamaton kun taas Gus on hiljanen, kiltti ja ennen kaikkea niin steroatyyppisesti ennaltaarvattava kaveri kuin vain voi olla. Uusi netflix-sarja, johon törmäsin ihan vahingossa ja sen seurauksena katsoin koko sarjan yhteen putkeen. Sarjan nimestä vois päätellä, että sarja olisi aika siirappinen jne.. mutta todellisuudessa sarja on enemmänkin komediaa ja nimen omaan semmoista komediaa mikä ei välttämättä sovi ihan pienempien lasten silmille. Itse tykkäsin ensimmäisestä kaudesta ja suosittelen sarjaa teille, jotka tykkäätte esim. Paksuna elokuvasta.

2.Merlin (Merlin 2008)

Merlin on varmasti kaikille tuttu hahmo ja tämän tarinan aikana seurataan nuorta merliiniä, jonka tehtävänä on suojella tulevaa kuningasta prinssi Arthuria. Nämä viimeiset kaksi sarjaa ovat suosittuja, mutta mielestäni voisivat olla vieläkin suositumpia. Merlin oli todellinen yllätys minulle, sillä sarja vaikutti aluksi aika köyhkäiseltä ja mitättömältä, mutta mitä vielä, jäin koukkuun ja siitä tuli yksi suosikeistani. Eteenkin Merlinin ja Arthurin välinen suhde on varsin koominen ja mielenkiintoinen.

1.Newsroom (The Newsroom 2012)

En osaa sanoa yhtä lempisarjaa, mutta jos joku kysyisi sitä minulta niin tämä voisi olla yksi niistä, jota miettisin siinä vaiheessa. Newsroom sioittuu nimensä mkaisesti tv-uutisten ja niiden kulisseissa tapahtuviin asioihin. Sarjan päähenkilö on suosikki uutisankkuri Will McAvoy, joka sarjan alussa on vietävissä sinne sun tänne kuhan katsojaluvut ovat korkealla, mutta sitten tulee muutos ja hänen johtama uutisryhmä alkaa kertomaan kansalle oikeita uutisia ja totuuksia sen sijaan, että havittelisivat katsojaia lisää. Tämän seurauksena Will ja hänen työkaverinsa joutuu ties minkälaisiin vaikeuksiin. Tämä sarja on vaan niin hyvä. Sarjan sarkasmi ja huumori on aivan loistavaa. Will McAvoy on yksi lempihahmoistani ikinä. Sarjan muut hahmotin ovat ihan loistavia. Ainoa miinus tulee ehkä hieman ennalta-arvattavista parisuhde jutuista, mutta se on niin tois-sijainen juttu tämän sarjan aikana, että minua se ei liikuttanut, ei sitten ollenkaan. Kannattaa ehdottomasti katsoa!

Onko teillä mielessänne jokin sarja joka ansaitsisi mielestänne enemmän huomiota? 

Luukaupunki - Cassandra Clare

”Kaikki myytit ovat totta”, Jace sanoi.

Clary tunsi väristyksen selkäpiissään.

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe – ei edes hänen paras ystävänsä Simon.

Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.

Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...

Olen lukenut Varjojen kaupungit kirjasarjan läpi jo muutamaan otteeseen, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi arvostella niitä täällä blogin puolella. Kiitos erittäin kiireisen kevään ainoat kirjat joita olen saanut luettua ovatkin juuri kyseisestä sarjasta ja täten nyt osui sopiva aika kirjoittaa näistäkin, koska muitakaan arvosteltavia ei ole.

Varjojen kaupungit on kirjasarjana varsin koukuttava. Hauska, tapahtuma rikas, hieman ennalta-arvattava, mutta silti jossain kohdissa arvaamaton sarja, josta itse ainakin pidän. Haluan kuitenkin korostaa, että tämä ei ole missään nimessä täydellinen kirjasarja, sillä sarjalla on omat heikkoutensa, ja yksi näistä heikkouksista on juurikin Luukaupunki. 

Luukaupunki on sarjan aloittava osa, joka on mielestäni koko sarjan heikoin lenkki. Muistan kuinka tuskalliselta tuntui viedä tämä kirja loppuun asti ensimmäisellä kerralla ja kun sain sen vihdoin loppuun asti olin lähes luovuttanut sarjan suhteen. Clary Fray eli kirjan päähenkilö oli erittäin rasittava tapaus, Jace Wayland lukeutui samaan kategoriaan ja heidän suhde ei toiminut ei sitten yhtään. Varsinkin kirjan loppupuolen tuoma lisämauste toi suhteeseen kiusallisen näkökulman, joka oli minun mielestäni aika.. mites sen nyt sanois..ällöttävä, näin lievästi sanottuna. Kuitenkin siskon armoton purnaaminen siitä kuinka olin kuulema luovuttanu sarjan suhteen liian aikasin sai minut tarttumaan seuraavaan teokseen, mutta siitä sitten enemmän Tuhkakaupungin postauksen aikana. 

Olen lukukertojen myötä kuitenkin alkanut myös sulattamaan tätä ensimmäistä kirjaakin ja paikoitellen olen oppinut jopa pitämään tästä. Syy on ehdottomasti Cassandra Claren luoma maailma. Varjometsästäjät ovat loistavia ja voisin väittää, että varmasti useammille lukijoille uusia tuttavuuksia näin nuorten kirjojen päähahmoina. Tämän lisäksi alamaailman asukit haltijat, ihmissudet ja vampyyrit tuovat kivaa vaihtelua olleessaan sivullisten roolissa. Myös kirjan sivuhahmot ovat tapansa mukaan loistavia. Simon, Izzy, Alec, Magnus, Luke ja jopa Raphael ovat sarjan suosikkejani. Itse pääpahiksesta Valintenista tulee Voldemortin tapaisia viboja, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Hodge oli myös yksi kirjan mielenkiintoisimmista hahmoista. Eikä Clary tai Jace ärsytä enään minua niin paljoa kun tiedän, että heistä tulee parempia tulevien kirjojen myötä. 

Tarinan juoni, jonka aikana seittejä kudotaan tulevia kirjoja silmällä pitäen on kuitenkin yhtä poikkeusta lukuunottamatta liian ennalta-arvattava ja hiemän köyhähkö. Se missä esim. Viisasten kivi tai Salamavaras olisivat jopa yksittäisinä kirjoina todella tasokkaita (ainakin näin nuorten kirjojen parissa) niin Luukaupungista ei voisi sanoa samaa. Voisinkin tässä rohkaista teitä jotka olette jättäneet kirjasarjan ensimmäisen kirjan takia niin tarttukaa vielä toiseen kirjaan. Voin taata, että taso nousee ja varsinkin sarjan kolmas kirja on jo todella hyvä.

Shadowhunters tv-sarja

Kerrotaan nyt varoituksena heti alkuun, että jos satut pidämään kyseisestä sarjasta, etkä halua lukea negatiivisia asioita siitä niin suosittelen jättämään tämän postauksen välistä.

Sain netflixin (perheen kautta) käyttööni tammikuun alussa ja satuin törmäämään tähän kyseiseen sarjaan. Olin unohtanut, että tämmöinen oli edes tekeillä ja täten, koska en tiennyt tästä sarjasta etukäteen yhtään mitään oli lähes mahdotonta odottaa sarjalta mitään. Päätin kuitenkin lähteä avoin mielin sekä positiivisella asenteella katsomaan tätä sillä oletin, että tekijät olisivat edellisestä yrityksestä ottaneet oppia ja toisivat tällä kertaa ruutuun jotain joka olisi antanut alkuperäiselle kirjasarjalle avostusta. 

Miten väärässä olinkaan. Tämä sarja on valehtelematta ehkä huonoin tv-sarja (jonka olen nähnyt), joka pohjautuu kirjoihin. Itseasiassa en valehtelis jos sanoisin, että tämä olisi yksi huonoimmista sarjoista joita olen nähnyt koko elämäni aikana. En tajua miten näin pieleen voidaan mennä.

Lähdetään ohjauksesta sekä käsikirjoituksesta liikkeelle. Ohjaajia taitaa olla sen verran, etten laita yhden henkilön vastuulle tätä, mutta päävastuu käsikirjoituksesta taitaa olla Ed Dacterillä. En tiedä hänestä mitään enkä ihmettele sitä laisinkaan sillä voisin nopeasti veikata ettei hän ole tehnyt mitään merkittävää elämänsä aikana näin elokuvien tai tv-sarjojen puolella. Tämän sarjan käsikirjoitus ei edes anna näyttelijöille mahdollisuutta loistaa (ei sillä että heistä olisi siihen muutenkaan, mutta siihen myöhemmin) ja ohjaus lukeutuu samaan kategoriaan. Dialogit ovat niin hirveän tönkköjä ja kiusallisia, että sarjaa katsoeassa ei tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä. Joka ikinen vuorosana vaikuttaa vain niin tekaistulta eikä ollenkaan aidolta. Juonenkulku on sekava, tunnelma aivan kammottava (eikä todellakaan hyvässä mielessä), tapahtumapaikat vaikuttavat välillä, jopa huvittavilta vaikkei pitäisi jne.. näiden kaikkien ansiosta lopullinen anti on surkeaa ellei jopa kelvotonta. Tarinan kulkua ja tapahtumapaikkoja on myös muutettu aikatavalla ja jotkut ovat jopa tykänneet tästä, mutta itse en oikein sulattanut asiaa. Miksi niin piti mennä tekemään? Ei se tehnyt tarinasta ainakaan parempaa ja omasta mielestäni se oli jopa haitaksi. Miksi esim. instututista tulee enemmänkin mieleen Agentti Cody Banks elokuvien tapainen päämäjä kuin mlitä se kirjassa vaikuttaa. Hahmojakin on muutettu ja esim. omat lempihahmoni kirjasta (Izzy ja Simon) ärsyttävät minua.

Visuaalinen ulkonäkö on myöskin aivan kammottavalla tasolla. Hehkuvista miekoista lähtien kaikki kohtaukset jotka ovat tarvinneet hivenenkin tietokoneen apua ovat epäonnistuneet. Ensinnäkin ne miekat näyttävät ihan hehkuvilta lelumiekoilta ja kun näitä pitäisi kantaa jonkinlaiset maailman suojelijat niin tilanne vaikuttaa jo siinä kohtaan aika koomiselta. Kaikki nopeat kohtaukset kuten esim. vampyyrin juoksu on tehty niin kömpelösti, että viime vuosituhannellakin pystyttiin tekemään aidomman näköistä jälkeä. 

Näyttelijävalinnoissa mentiin tällä kertaan niin sanotusti perse edellä puuhun tai noh näyttelijävalinnat ovat ehkä enemmänkin mielipidekysymyksiä, joten oikeeta vastausta ei taida kenelläkään olla siitä miltä jonkun pitäisi näyttää, mutta itse en ollut ainakaan kauhean mielissäni valinnoista. Fakta on kuitenkin se, etteivät he osaa näytellä. Varsinkin päähenkilöä esittävä Katherine McNamara jättää jopa Twilight aikojen Kristen Stewartin taakseen osaamattomuudellaan. Ja mitä helvettiä ne nuoret piirin jäsenet olivat niissä takautumissa? Eihän ne näyttäny ollenkaan vanhemmilta näyttelijöiltä ja ne kohtauksetkin vaikuttivat niin amatöörien tekeleiltä, että voin lyödä pääni pantiksi siitä että youtubesta löytyy kasoittain paremman laatusia fanien tekemiä tekeleitä. 

Jos pitäisi verrata niiin sanoisin, että City of Bones (2013) oli paljon parempi kuin tämä (vaikka sekin oli aika kehno toteutus) ja ihmettelen kovasti jos tämä lyö itsensä läpi. Hyvä jos tästä tulee edes toista tuotantokautta.

Arvostelin aika pintapuoleisesti ja hätiköiden tämän, mutta jotenkin se sopii sarjan kuvaan. En tiedä oliko tässä kaikki mitä minun piti kertoa, mutta kai te tästä saitte oikeanlaisen kuvan siitä mitä mieltä olen tästä sarjasta.


Mitäs mieltä itse olette sarjasta?

Viikon top-5

Tämän viikkoisen viikon-top 5 postauksen aihe lienee monelle tuttu.

Tämän kertaisena aiheena on siis parhaat kirjavlogit. 

padfootandprongs07

padfootandprongs07 on tämän kertaisen kisan viides. Ihan menevä vlogi ja olen vlogin pitäjän kanssa aina silloin tällöin jopa samaa mieltä asioista, mutta aika useasti mielipiteemme eroaa ja täten katson tätä aina vain harvemmin. Hyvä vlogi kuitenkin joka on aivan varmasti tutustumisen arvoinen.

Little Book Owl

Little Book Owl vlogin kohdalla voisin sanoa samaa kuin edellisestäkin sillä tämäkin on tutustumisen arvoinen vlogi, mutta itse en ole viime aikoina kauhean innokkaasti seurannut enään.

WellDoneBooks

Jos etsit vlogia, joka opastaa sinua lukemaan jotain muutakin kuin nuorten kirjoja niin WellDoneBooks on juuri semmoinen. Esim. itse taisin tarttua yhteen lempikirjaani tämän vlogin takia.

polandbananasBOOKS

polandbananasBOOKS on varmaan pirtein kirjavlogi mihinkä olen törmännyt. Pitäjä jaksaa viihdyttää pirteydellään sekä yliaktiivisuudellaan. Vlogi sisältää myös muutakin kuin pelkkiin kirjoihin liittyviä postauksia joten sekin on minun mielestäni plussaa.

JesseTheReaders

JesseTheReaders on tämän viikkoisen kilpailun voittaja. En tiedä onko kyseessä paras tai viihdyttävin kirjavlogi, mutta ainakin oma lempparini. JesseTheReadersin kautta tutustuin ylipäätään koko booktube yhteisöön. Vlogi on viihdyttävä ja olen todella usein samaa mieltä pitäjän kanssa, joten ei liene yllätys, että voittaja löytyy täältä.


Tämmöistä tällä kertaa. Seuraatteko itse booktubea ja jos seuraatte mitkä ovat teidän suosikkeja?

Hyvää pääsiäistä kaikille!:)

Steve Jobs (2015)

Mies, joka laittoi menestyksen oman yksityiselämän edelle.

Steve Jobs elämänkertaelokuva kertoo nimensä mukaisesti Apple-yhtiön perustajasta sekä johtajasta Steve Jobsista. Nerosta ja visionääristä, mutta samalla hyvin hankalasta ihmisestä. Elokuvan on ohjannut oscar-voittaja Danny Boyle (Slummien Miljonääri) sekä sen on käsikirjoittanut myöskin ocarin kertaallen voittanut Aaron Sorkin (Social Network). 

Steve Jobsin punaisena lankana toimii niin Applen valtapeli kuin myös Jobsin suhde tyttärensä kanssa jonka kanssa hänellä oli erittäin etäiset välit kaikkineen riitoineen sekä sovintoineen ja varsinkin elokuvan viimeiset kohtaukset heidän välillänsä olivat liikuttuvuudellaan 2015 elokuvavuoden parasta antia. 

Tarinassa oli oikeastaan vain kolma kohtausta, jotka ovat menestyksen kannalta suurimpia hetkiä Jobsin elämänvarrelta: 1984-vuoden Macintoshin lanseeraustilaisuus, 1988-vuoden NEXT-tietokoneen lanseeraustilaisuus ja 1998-vuoden iMacin lanseeraustilaisuus. Kohtaukset ovat hetkiä juuri ennen lanseeraustilaisuuksia ja jokainen kohtaus pitää sisällään samat henkilöhahmot. Monet ovat kritisoineet tätä päätöstä sillä Jobsin elämästä olisi ollut, vaikka kuinka paljon enemmän kuin kolmeen kohtaukseen. Itse taas olen sitä mieltä, että tämä ehkä hieman erikoinen päätös oli ehdottomasti onnistunut ja vahvojen dialogien myötä en edes osaa kuvitella miten elokuva olisi saatu yhtä koukuttavaksi toisella tapaan.  

Dialogeista päästäänkin Aaron Sorkiniin. Sorkin on henkilökohtaisesti yksi suosikeistani kun puhutaan tämän päivän käsikirjoittajista. Hänen kirjoittamansa elämänkertaelokuvat kertovat hyvin rehdisti päähenkilöstään tekemättä heistä sankareita tai vastaavasti roistoja. Sorkinin tuntien en myöskään yllättynyt siitä miten dialogikeskeinen elokuvan käsikirjoitus oli ja hyvä, että oli sillä se on hänen vahvuutensa ja sen ansiosta hän on kertaalleen oscar-pytyn itsellensä saalistanut.

Näyttelijäsuoritukset olivat aivan täydelliset.  Nähtyäni elokuvan en ollut yhtään hämilläni siitä miksi molemmat sekä Michael Fassbender, että Kate Winslet saivat oscar-ehdokkuutensa. Itseasiassa en olisi ollut yhtään yllättynyt jos jompikumpi olisi voittanut itse pystin sillä niin hyviä he olivat tämän elokuvan aikana ja niin oli myös kaikki muutkin näyttelijät (kyllä, mukaan lukien myös Seth Rogen). 

Steve Jobs on ehdottomasti paras Jobsista kertova elokuva minkä olen itse nähnyt. Itse pidin aivan suunnattomasti ja olin elokuvan lumoissa aina alusta loppuun asti. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista elokuvista.

Jos satut pitämään fiksuista dialogielokuvista niin tulet todennäköisesti pitämään tästäkin.

Vasta toinen viiden tähden elokuva vuodelta 2015.

Alkuvuoden kuulumiset

Alkuvuosi meni sairastellessa (olin alkuvuodesta yhteensä viisi viikkoa kipeenä), joten olen viime aikoina joutunut tekemään hirveästi hommia saadakseni opintojani raiteilleen ja tämän takia blogi on jäänyt hieman unholaan. Olen kuitenkin ihan viime aikoina löytänyt aikaa hieman myös blogille ja muutama postaus onkin tulossa jo lähiaikoina.

Olen lukenut tänä vuonna neljä kirjaa ja kaikki ovat samasta sarjasta (Cassandra Clare - Varjojen kaupungit), joista jokaisesta kirjasta aion tehdä oman postauksen. Olen myös (valitettavasti) nähnyt samaa nimeä kantavaa tv-sarjaa ja aion tehdä siitäkin oman mielipidepostauksen. Varoitan jo etukäteen sarjan faneja sillä postaus ei sisällä juurikaan positiivisiä mietteitä sarjaa kohtaan. Aion myös arvosteella kaksi muuta sarjaa, jota olen viime aikoina katsonut (Sons of anarchy & Jessica Jones) joista molemmista olen pitänyt. 

Elokuvia olenkin katsonut aikamoisen läjän ja niistäkin olisi tarkoitus tehdä (ainakin suurimmasta osasta) omat postauksensa. Aloitin myös projektin, jossa aion katsoa kaikki merkkitävän oscar-ehdokkuuden saaneet elokuvat viime vuodelta, joten tulen aina aika ajoin arvostelemaan niitäkin tämän kevään aikana. 

Oscar lista: Spotlight, The Big Short, Brooklyn, Mad Max: Fury Road, The Revenant, Room, Vakoojien silta, Yksin Marsissa, Trumbo, Tanskalainen Tyttö, Steve Jobs, Ex Machina, The Hateful Eight, Carol & Sicario. Yliviivatut olen nähnyt jo. 

Katoin muuten tuttuun tapaan oscar-gaalan ja on pakko vielä mainita, että oli paras oscar-gaala pitkään aikaan! DiCapriokin sai vihdoinkin sen pystinsä. :D

Tämmöistä tällä kertaa. Mites teidän alkuvuosi on mennyt? :)

Viiden kirjan haaste

Tarinoiden syvyydet blogin pitäjä Nina Mari nakkasi minulle tämmöisen haasteen parisen viikkoa sitten. Sairastelun ja sun muiden syiden takia en ole tätä aikaisemmin saanut tehtyä, mutta tänään löytyi aikaa tällekkin.

1. Kirja, jota luen parhaillaan

-Sherlock Holmesin seikkailut - Arthur Conan Doyle

Ollu jo pitkään kesken ja olen edennyt aina silloin tällöin luvun tai kaksi. Olen tykännyt.

-Pilvikartasto - David Mitchell

Olen lukenut ensimmäisen sivun, joten en osaa sanoa tästä sen enempää, mutta takakannen perusteella vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja kirjan idea muistuttaa hyvin pitkälti Marcus Sedgwickin The Ghosts of Heavenia, josta pidin aika paljon.

-Sinä päivänä - David Nicholls

Tämäkin on ollut kesken jo jonkin aikaa. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Toisaalta vaikuttaa ihan hyvältä ja idea on aika samanlainen kuin Love, Rosie kirjassa josta aikoinaan omaksikin yllätyksekseni pidin kovasti, mutta toisaalta taas tämä ei ole kuitenkaan napannut missään vaiheessa minua ihan täysillä mukaansa.

-He eivät tiedä mitä tekevät  Jussi Valtonen

Sain joululahjaksi ja alotin joululomalla lukemaan. Alku ollu aika tahmea ja täten kirja on jäänyt syrjemmälle, mutta aion kyllä lukaista loppuun sillä niin paljon on tämäkin kirja saanut hehkutusta osakseen ja muutenkin minulla on ollut tapana lukea lahjakirjat loppuun. 

2. Kirja, josta pidin lapsena

Ronja, ryövärintytär sekä Jali ja suklaatehdas olivat suosikkejani ihan junnuna. 

3. Kirja, joka jäi kesken

Love Letters to the Dead - Ava Dellaira

Tämä kirja koitti olla Elämäni seinäruuna, mutta lopputulos oli jotain niin kauheeta, että en voinut lukea puolta kirjaa pidemmälle. Yksi pahimmista pettymyksistä viime vuosina.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Frankenstein: uusi Prometheus - Mary Shelley 

Voisin luetella tähän monta kirjaa, mutta tämä tuli päälimmäisenä mieleen. Aivan upea kirja.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Elämäni seinäruusuna - Stephen Chbosky 

Kolmesti olen tämän jo lukenut ja joka kerralla olen pitänyt vain entistä enemmän.

Olipas kiva tehdä pitkästä aikaan jokin haaste. Kiitos haasteesta!:)  En laita tätä enään eteenpäin sillä kaikki ovat todennäköisesti tämän jo tehny.