Tiedän, että on kirosana myöntää (ainakin Star Wars -fanien keskuudessa) tykkäävänsä pre-trilogiasta, mutta mun on myönnettävä, että minä henkilökohtaisesti rakastan Sithin Kostoa. Osa tästä tunteesta voineen johtua siitä, että kun tämä tuli niin olin niin tämän hypessä kuin olla ja voi. Itseasiassa kuin tämä elokuva oli yhtiä kovimpia paikkoja lapsena minulle (näin elokuvien saralla), sillä tämä "lopetti" kaikkien aikojen lempielokuvasarjani.
Ihan ensimmäiseksi CGI on parantunut huomattavasti. Avaruustaistelu alussa on suorastaan loistava ja on vieläkin, vaikka elämme vuotta 2017 niin vieläkin jaksan innostua siitä. Anakin on erinlainen kuin kloonien hyökkäyksessä ainakin siihen asti kunnes hän pääsee taas Padmen lähettyville, mutta siitä myöhemmin. Ekaa kertaa koko trilogian aikana Anakin ja Obi-Wan tuntuvat olevan oikeasti parhaita kavereita. Heidän jutut olivat ihan hauskoja, he toimivat kahestaan ja mikä parasta Anakin oli se sankari ja maailmankuulu Jedi jota odotimmekin.
Anakinin pelastaessa Obi-Wanin repijädroideilta R2D2:n kanssa oli osoitus tästä. Toisaalta tämä oli myös osoitus siitä miksi Anakin ei soveltunut Jediksi ja se oli mielestäni hieno pieni palanen koko kuvasta miksi hän kääntyi pimeälle puolelle. Seuraavaksi tuli tuli kohtaus, jossa Anakin ja Obi-Wan taistelivat Dookua vastaan ja kun Obi-Wan oli pelattu pelistä pois niin se taistelu oli silkkaa loistoa. Vaikkakin Obi-Wan saatiin hieman liian helposti pois ja sit kun Dooku kaatoi sen koko parven hänen jalkojensa päälle niin ihme ja kyllä kohta Obi-Wan pystyi taas kävelemään. Se kohtaus saa aina pienen naurukohtauksen aikaiseksi. Takas Anakiniin ja Dookun taisteluun. Siihen mennessä elokuvaa koko saagan hienoin valomiekkataistelu, minkä Anakin voittaa ja se miten Palpatine sanoo sen jäkeen sen "Do It" ja Anankin tappaa voimattoman Dookun nii ai siinä oli jo pientä sitä Sidiusta jota ollaan niin kaivattu tähän trilogiaan.
Sitten saamme nähdä uuden hahmon General Grievusin, joka on ihan ok. Ei mikään superpahis, mutta ihan hyvä lisä elokuvaan. Tämän kohdattuaan Anakin joutuu laskeutumaan puolikkaalla tähtialuksella, mutta kuten tiedämme niin galaksin parhaana hän onnistuu tässä, mutta tykkäsin siitäkin kohdasta ja R2D2:n sekä Anakinin pieni sananvaihto sen aikana sai minut ainakin lapsena hymyilemään.
Sit pääsemme taas maanpinnalle. Anakin saa suitsutusta osakseen ja Obi-Wan antaa hänen ottaa tästä kaiken kunnian itselleen. Padme palaa kuvioihin ja siitä lähtien alkaa taas kömpelöitä dialogeja, Lucas ei oo todennäiköisesti itse koskaan joutunut vastaaviin tilanteisiin tai sit ei vaan ymmärrä, ettei ihmiset puhu noin. Anakin saa tietää, että Padme on hänelle raskaana ja hänen ilmeestään voi päätellä ettei se ollut ehkä niin hyvä uutinen kuin hän antoi Padmen olettaa. Tässä vaiheessa myös CGI heikkeni huomattavasti ja se tausta on suoraan sanottuna huono. Taustan nähdessä sen huomaa heti etteivät ne ole aitoja.
Tästä lähtee kuitenkin Anakinin alamäki. Hän näkee unia siitä kuinka Padme kuolee synnytyksessä ja alkaa olemaan huolissaan siitä. Jedi määräysten takia hän ei voi paljastaa sitä kenellekään ja se tuska mikä kasvaa hänen sisällään on jotain sietämätöntä. Hän käy keskustelemassa Yodan kanssa, mutta tämä keskustelu oli yhtä turhan kanssa Anakinin osalta. Ainoa, joka kykeni auttamaan omien sanojensa mukaan oli Palpatine. Keskustelu jonka he kävivät sen ihmeellisen näytöksen aikana nostaa aina käsikarvat ylös. Ian McDirmind on kuin luotu näihin keskusteluihin ja veti sen täydellisesti läpi.
Tämän elokuvan aikana huomaa, että tämä, juuri tämä tarina on se mitä Lucas on halunnut meille kertoa koko ajan. Harmi vaan siitä ei ollut kolmeen elokuvaan ja sen takia saimme pettyä ennen tätä osaa. Tässä kaikkia mitä olin voinutkin odottaa ja vähän enemmänkin. Palpatinen psykologinen peli Anakinin kanssa oli suorastaan loistavasti toteutettu. Yksi asia miksi rakastan tätä elokuvaa niin paljon on myös se, että tässä Jeditkin ovat semisti ylimielisiä todella tyhmineen sääntöineen, että pieni osa minusta on aina välillä sitä mieltä, että he ansaitsivat sen mitä heille tapahtui.
Mace Windu oli tästä kaikkien räikein osoitus. Hän on koko ajan Anakinia vastaan ja kylvää omalla toiminnallaan ajatusta etteivät jedit ehkä olekaan hyviksiä. Varsinkin kun hän on tappamassa Palpatinie ja Anakin huutaa "its not the jedi way" kuten hän itse mietti Dookun kohdalla ja kun Mace Windu vastaa hänelle täsmälleen samoilla sanoilla kuin Palpatine vastasi Dookun kohdalla nii häneltä lähtee kaikki usko jedeistä ja se oli mun mielestä varsin mielenkiintoinen kohta. Siitä alkaakin Dart Vaderin aikakausi, jonka hän alottaa tappamalla kaikki nuoret-lapset jeditemppelistä. Samalla kuin Kloonit hyökkää ympäri maailmaa Jedien kimppuun koittaen tappaa heidät. Täytyy sanoa, että tämäkin kohtaus on ehkä koko Star Wars saagan hienompia. Varsinkin jälkimmäinen kun alkaa sinfonia soimaan ja Jedit yksitellen kuolevat.
Palpatine lähettää Anakinin Mustafariin tekemään tuhojaan samaan aikaan kuin Obi-Wan ja Yoda saavat selville ketkä ovat tämän hyökkäyksen takana ja tässä tulee pieni ristiriita taas. Kun Yoda päättää, että Obi-Wan lähtee Anakinin perään ja hän lähtee Palpatinen perään niin miksi ihmeessä he eivät lähteneet kahestaan ekana Palpatinen kimppuun ja sitten Anakinin. Oliko Yodakin niin ylimielinen loppuen lopuks ettei uskonut että voisi hävitä? no ei siitä sen enempää. Obi-Wan löytää Anakinin ja siinä alkaa puheiden taistelu, jossa Lucaksen dialogit alkavat taas naurattamaan. "YOU WILL NOT TAKE HER FROM ME" jne. Sit alkaa eeppinen taistelu "veljesten kesken" joka on minusta edelleenkin hienoin valomiekkataistelu missään elokuvassa. Moni sanoo ettei se näytä aidolta ja se oli liiallisesti suunniteltu ja siitä huomas kuinka he tietävät toistensa liikkeet koko ajan niin.. jos tämä on jonkinlainen este nauttimasta sitä niin ette ehkä ymmärtäneet, että he ovat jedejä ja heidän kuuluukin tietää toisten aikeet hyvissä ajoin. Sen myönnän, että taistelu kesti hieman liian pitkään ja koska kukaan ei näemmä kyennyt keksimään mitään loogista loppua tälle niin se päättyi vähän typerästi. Obi-Wanin tunteenpurkaus taistelun jälkeen oli myös hieno kohtaus, jossa viimeistään tajutaan miten paljon hän välittä Anakinista.
Toisaalla samaan aikaan Palpatine taisteli Yodaa vastaan ja on todettava ettei tämä ollut yhtä viihdyttävä kuin toisaalla käyty kamppailu. Ei tämä kuitenkaan huono ollut vaan ihan viihyttävä pieni breikki aina toisaalta, mutta silti olisin kaivannut hieman jotain ekstraa siihe.
Loput tiedämmekin Padme kuoli koska ei halunnut kai elää? Vähän kömpelö, mut hyväksytään. Anakin synty tyhjästä niin ehkä toikin nyt menee. Lapset piilotetaan Keisarilta ja Anakin saa pukunsa. Tosin se kohtaus joka oli yhdistetty Padmen hautajaisiin oli liikuttava.
Kaikista heikkouksistaan huolimatta minä edelleenkin rakastan tätä elokuvaa. Viihdyn aina elokuvan parissa ja olen uskokaa pois katsonut tämän elokuvan niin monesti etten edes muista lukua.
Pre-trilogia on nyt arvosteltu! Mitä mieltä te olette tästä elokuvasta ja koko trilogiasta? Haluatteko muuten, että kirjoitan arvostelun myös Clone Wars tv-sarjasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti